Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
94
— Nuo kaksi eivät näe toisiaan enää
milloinkaan.
Mutta kaikki kultaiset aamunsäteet, jotka mailla,
metsissä ja merellä karkeloivat, hyppivät hilpeinä
kukalta kukalle ja kuiskasivat heille:
— Nuo kaksi eivät eroa milloinkaan. Ettekö
näe, että he rakastavat toisiaan? Eikä toinen
pääse niin pitkälle meren syvyyteen eikä toinen
niin korkealle taivaan valkeuteen kohoamaan, ettei
sittenkin olisi heidän välillään silta, jota juoksevat
heidän armaimmat ajatuksensa.
Ja pienet, siniset lemmenkukat rannalla
nostivat päänsä jälleen ilahtuneina ylös ja sanoivat:
— Päivänsäteet ovat oikeassa. Ei ole syvyyttä
niin syvää eikä korkeutta niin korkeaa, ettei
rakkaus niitä yhdistäisi.
Ja kohta lauloi koko maa, meri ja taivas
Luojan luomisvirttä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
