Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Keisarinnan kehotuksesta lähti Sprengtporten vielä
samana syksynä Pietariin ja teki siellä parastansa taivuttaakseen
Venäjän hallitusta rahalla ja sotavoimalla kannattamaan
itse-näisyysmiesten suunnittelemaa kapinaa Suomessa. Vaan
yleinen valtiollinen tila pani Venäjän ministerit epäilemään,
ja sitä vähemmin oli tietysti syytä toivoa heidän
myötävaikutustaan, jos suomalaisen alueen laajentaminen Venäjiin
kustannuksella joutui yrityksen ehdoksi. Asianhaarojen pakosta
Sprengtporten silminnähtävästi olikin taipuvainen siitä
ehdostansa luopumaan. Mutta toinen oli hänen suomalaisten
ystäviensä ja puoluelaistensa kanta.
Innokkain heistä kaikista, majuri Juhana Antti Jägerhorn,
selitti kirjeessä Sprengtportenille 20 p:ltä toukok. 1788
välttämättömäksi, jos mieli saada suomalaiset itsenäisyystuumaan
yhtymään, antaa täydet takeet, ettei Venäjä valmistaisi heille
samaa kohtaloa lcuin muutamia vuosia aikaisemmin Krimin
tataareille, vaan päin vastoin myöntäisi Suomelle täydellisen
itsenäisyyden. Ensimmäinen näitä hänen vaatimiaan takeita
oli Suomen »luonnollisen" rajan ja siinä sijaitsevien linnojen,
Haminan, Lappeenrannan ja Savonlinnan, takaisin antaminen,
sanalla sanoen rajan palauttaminen siksi, jona se oli ollut,
kun Elisabet keisarinna aikoinaan tarjosi suomalaisille
itsenäisen valtioaseman. Mainitut rajalinnat pitäisi luovutettaman,
niin pian kuin suomalaiset olivat ehtineet saada joukkonsa
aseisiin. Tätä Jägerhornin kirjettä seurasi toinen
Sprengt-portenin langolta kapteeni Glansenstjernalta 24 p:ltä toukok.
Siinäkin vakuutettiin, ettei suomalaisten yhtyminen tuumaan
suinkaan ollut ehdoton. Ainoastaan siinä tapauksessa, että
Venäjän hallitus suostui Jägerhornin mainitsemiin kohtiin,
saattoi sitä toivoa. Puhuttuaan yritykseen tarvittavasta
raha-avusta, jatkaa hän: „Jos niin käy, että mainitsemani rahat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
