Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
 |
| Ill. Albert Engström |
— Kuulin että olet saanut ukkosi kotiin.
— Sainhan minä tuon, mutta eihän tuosta meriväestä mitään iloa ole. Syksyllä ne tulevat ja pistävät
porsaan poskeensa ja keväällä saa sitten ruveta kaivelemaan kehtoa esille.
*
Avatkaa yksi kanisteri — korkkiruuvi tänne — pian,
pian — tässä on koira haudattuna! No etkö saa
korkkia irti Mattson? Etkö koskaan ennen ole pullojen
kanssa puuhannut! No?
Mattson haisteli astiaa.
— Vettä se on, päällysmies!
— Saatoinpa piru vie sen arvata! Se on
luonnollisesti tuon kirotun ukko Jansonin hommia sillä Saku
ei se varmaankaan voi olla. Hänhän on sananlukija.
Mutta kunhan saan Jansonin käsiini. Kunhan saan
kynsiini sen ketun, kiristeli päällysmies hampaitaan.
Kylläpä olemme nyt kauniisti juksatut. Mutta suu
poikki, joka mies. Ah! Se jeevelin ukko!
*
Saman päivän iltana oli 1000 litraa virolaista tallella
mantereella. Ukko Janson oli vain tahtonut antaa
tullihurtille puuhaa muualla siksi aikaa kun hän onki
maihin ne 100 kanisteria, jotka olivat ankkurissa hänen
oman laiturinsa lähellä. Hän oli jo saanut runsaan
palkintonsa ja pari kanisteria kaupantekijäistä. Illalla
oli juhlat hänen mökillään. Riemun ja viinan virta
kuohuili korkealla. Ja Saku Erikson oli mukana.
*
Härkä.
Paljoakaan en, jumalankiitos, nyttemmin enää pelkää,
mikäli varovaisuutta ei myös lueta jonkunmoiseksi
pelkuruudeksi. Sillä jos tyynesti menee vaaraa, vastaan ja
tutkiskelee näennäisesti kauhua herättäviä seikkoja,
havaitsee niiden useimmiten olevan sangen vaarattomia.
Ihmiset minua tuskin enää peloittavat laisinkaan ja
eläimet sitäkin vähemmin.
Mutta härät luen poikkeuksiin. Onko lukijani joskus
sattunut ihmisvihaajan härän tielle? Eikö?
Kuvitelkaapa luonnon voimaa, joka suurimman osan elämästään
saa seista pilttuussa suuri rautarengas turvassaan,
seinään kytkettynä ja ympärillään joukko miellyttäviä
hentoja olentoja — sillä lehmäthän ovat suloisia omalla
tavallaan. Vanhassa Kreikassahan kutsuttiin Pallas
Atenea lehmäsilmäiseksi. Nykypäivisin on paras varoa
kutsumasta jotain nuorta neitosta lehmäsilmäiseksi ellei
hän ole klassillisen sivistyksen läpitunkema. Ainoastaan
viimemainitussa tapauksessa käsittäisi hän kai sanan
kohteliaisuudeksi ja kutsuisi vastalahjaksi klassillisesti
sivistynyttä, riikinkukon tavoin pöyhistelevää ja
kiemailevaa, kavaljeeriaan härkämäiseksi.
Mutta kuvitelkaapa itsenne suuren herraskartanon
härän arkiseen asemaan. Kuvitelkaa seisovanne rengas
nenässänne ja tulivuori sydämessänne kun pilttuun
molemmin puolin korkeakorkoiset enkelit natustelevat
makeisia ja juttelevat maailman ihanuuksista! Eiköhän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sat Dec 9 21:39:30 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/eapiirrok/0005.html
