Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 4. Norjasta Skotlannin ja Färsaarten kautta Islantiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
IOO
IOO NORJASTA ISLANTIIN.
näyttää minusta että se selitys on oikea, jonka cand. real.
Andreas Hansen aikoo antaa muutamassa kirjoituksessa
ranta-ääristä (Nyt archiv for mathematik o g naturvidenskab,
Kristiania). Kun meri kulettaa maata, niinkuin on laita Islannissa
ja Färsaarilla, niin täytyy, hänen mielipiteensä mukaan, painon
alimmille kerroksille vähetä pitkin rantoja ja näiden kerroksien
kohota. Färsaarilla meri vaikuttaa enin länsi- ja
pohjoisrannoilla, siitä siis olisi seurauksena että maa näillä rannoilla enin
kohoaa, ja niin itse asiassa onkin. Islannissa vaikuttaa meri
enemmän yhtäpaljo pitkin koko rannikkoa, ja maan olisi siis
kohottava rannoilla ja kerrosten keskustassa painuminen, niin
kuin laita onkin.
Seuraavana aamuna (toukokuun 17 p:nä) lähenimme
Väst-mannasaaria, jotka ovat Islannin etelärannikon keskustan
kohdalla, muutamia penikulmia maasta. Mitä suloisimmassa
päiväpaisteessa laskimme näiden korkeiden ja jyrkkäin
paasalti-saarten välitse ja panimme ankkuriin Heimaey’n edustalle,
joka on suurin näistä saarista ja ainoa asuttu. Täällä
odotimme jonkun aikaa maista tulevaa venettä, jolloin meillä oli
hyvä tilaisuus katsella maata ja, mikäli laivan keikkumiselta
voi, valokuvata se.
Västmannasaarillakin meri kaivautuu maahan ja
syövyttää laavakerroksia, niin että on syntynyt pystyjyrkkiä seiniä,
joissa on suuria portteja ja luolia. Siinä oli jotakin etelämaista,
ja ajatukset kulkivat Caprin rannoille. Kieltämättä oli
yhtäläisyyttä ja mitä muotoihin tulee, niin Västmannasaaret
varmaan vievät voiton. Me menimme aivan näiden korkeiden
paasaltiseinäin juurelle, joiden harjalle kuohut syytivät vahtoa.
Kirkuvat vesilinnut liitelivät ympärillämme paksuina parvina.
Tässä luonnossa oli jotakin ihmeellisesti viehättävää, varsinkin
kun oli vielä suloinen, raikas aamu, ilma säihkyvän kaunis,
meri kristallikirkas, ja heti edessämme mantereella Islannin
melkein korkein vuori Euafjalla-jukulle, jonka huippu kohoaa
suoraan merestä 1,700 metrin korkeuteen. Sen mahtava
valkoinen huippu kimaltelee auringon valossa. Edempänä näemme
muita vuorijäätiköitä, selvimpänä esiintyy Hekla, jonka
kupu-laki on vielä lumivalkoinen.
siitä, että jäänpaino on pusertanut kokoon päällimmäiset maakerrokset, jotka sitte
jään poistuttua ovat kohonneet.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
