Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 5. Islannista Grönlantiin. Pettyneitä toiveita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
YRITYS MAATA KOHTI.
117
Seuraavana päivänä selkeni ja me saimme matin
näkyviin: ensimmäinen houkutteleva näky Grönlannin itärannalta.
Se oli korkeaa rikkinäistä vuoristoa, varmaankin Kap Danin
pohjoispuolella. Me emme olleet niin kaukana sieltä kuin
luulimme, korkeintaan 15 penikulman päässä. Kun syvä, kaitanen
lahti, jonka pohjukkaa ei voinut erottaa maston huipustakaan,
pistihe jäähän maata kohti, niin päätimme koettaa, miten kauas
pääsisimme.
Tuuli oli suotuisa ja hyvää vauhtia mentiin uraa pitkin.
Vaan jäät sulkeutuivat pian; hylkeenpyytäjä ei kuitenkaan
masennu niin vähästä; Jasonin vankan keulan edessä täytyi
jäiden väistyä ja me pääsimme suureen suvantoon, jossa maalle
päin ei ollut jäätä näkyvissä. Tämä näytti lupaavalta.
Puolenpäivän aikaan olimme 65° p. 1. ja 340 10’ 1. p. Oli siis
enemmän kuin 13 penikulmaa maihin; vaan toivo rupesi vähitellen
nousemaan.
Purjehdittuamme vielä pari tuntia hyvää vauhtia, alkoi
mastosta näkyä jäitä edessä päin. Tunnin aikaa
purjehdittuamme tässä jäässä se alkoi käydä niin kiinteäksi, että
laivalla näytti olevan vaikea kulkea. Me olimme nyt 9—10
penikulmaa maista, ja kun jää oli hyvin röykkelikköä, ei minusta
ollut viisasta lähteä sitä myöten koettamaan maihin. Parempi
oli odottaa kunnes jää vyöhyke tulisi kapeammaksi. Tosin
näytti siltä, että me pohjoisempana voisimme päästä melkoista
lähemmäs maata; vaan Jasonin oli, kuten sanottu, mentävä
pyynnille, ja jos me koettaisimme päästä maihin, niin voimme,
kun niikseen sattuu, jäädä jäihin kiinni ja menettää parhaimman
pyyntiajan. Me sen vuoksi käännyimme takaisin ja sanoimme
sillä kertaa Grönlannin itärannalle jäähyväiset. Sumu peitti
pian maan näkyvistämme.
Tästä, kun ensikerta nähtiin Grönlannin maata, kirjoittaa
Balto: »Me purjehdimme useita päiviä Grönlantia kohden,
kunnes saimme maan näkyviin. Vaan maa oli kaukana meistä,
noin 15 (?) penikulmaa jään takana. Se osa Grönlannin
itärantaa, jonka silloin saimme nähdä, ei ollut juuri kaunista tahi
mieluista nähdä; päin vastoin oli ranta rumaa ja pahaa
katsella. Sillä kauhean korkeita kukkuloita kuin kirkontorneja
kohosi taivaan pilviä kohti, jotka verhosivat niiden huippuja.»
Seuraavana päivänä saimme hyvän todistuksen virran
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
