Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 7. Jason-laivalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
144
JASON-LAIVALLA.
oli laivanarkkuja, kaikkialla riippui tahi venyi hajallaan
meri-vaatteita, jotka olivat likaisia ja ilkeitä nähdä, lattia oli likainen
ja liukas ja ilma ummehtunut ja tukehduttava. Kun laiva aina
vähän väliä jyskähteli jäihin, jotta kaikki huojui ja huiskui,
niin sairas paiskautui kojunsa laidasta toiseen, jolloin häneltä
pääsi sydäntäviiltävämpi huuto kuin koskaan.
Sellaisissa olosuhteissa piti minun toimittaa leikkaus; sitä
ei voinut enään jättää kauemmaksi. Ainoa käypä ase, joka
oli saatavissa, oli karkealla kovasimella hiottu kynäveitsi, ja
leikkaus oli toimitettava pienen, kurjan lyhdyn liehuvassa
valossa. Vaan vaikea oli saada ketään pitämään lyhtyä; kukaan
ei halunnut toimitusta nähdä. Vihdoin oli kaikki valmiina,
teräase pistettiin lihaan ja vedettiin haava. Mies ulvoi tuskissaan,
kysyen aijoinko tappaa hänet. Pari verinoppaa tirahti ja sitten
märkä juoksi valkoisena virtana haavasta. Tuntui huojentavalta
nähdä sen juoksevan. Vaan mies makasi ähkien, puoli
pyörryksissä, sitte rupesi hän hourimaan; hän menetti tajuntansa.
Useita päiviä hän makasi sillä tavoin. Toverinsa
pelkäsivät, jotta eivät uskaltaneet huoneessa olla; he uskoivat hänen
kuolevan. Samaan aikaan oli eräs toinen mies tullut hulluksi,
ja hänen vuoksensa he olivat vielä enemmän peloissaan. Eikä
sitä ole niin ihmeteltäväkään. Ei näet ole erittäin hauskaa olo
huoneessa, jossa samalla kertaa on hullu ja hurjissa
kuume-houreissa raivoava sairas.
Minun piti tehdä vielä uusi leikkaus. Märkää olisi voinut
mitata litrottain. Parantuminen kävi vitkallisesti; vaan
ennenkuin heinäkuussa jätin laivan Grönlannin itärannalla, niin sain
ilokseni nähdä hänet jalkeilla. En unohuta helposti hänen
kiitollista katsettaan erotessamme.
Otteet päiväkirjastani näiltä ajoilta huvittaisivat
korkeintaan jäämerenkulkijoita. Ne ovat pää-asiallisesti kuivia
muistiinpanoja siitä, miten me ajauduimme ympäriinsä pitkin
jää-reunaa; miten me tunkeusimme jäähän ja taas pois; miten jää
oli väliin sulloutunutta, väliin harvaa; miten väliin näimme
vähän, väliin enemmän hylkeitä; miten me kilpaa muiden laivain
kanssa tunkeusimme tiukkaan jäähän suuria hylelaumoja
kohden, jotka katosivat syvyyteen heti, kun olimme päässeet
vähän lähemmäksi j. n. e., j. n. e.
Kesäkuun 28 p:nä olimme syvällä jäissä noin 66° 24’ p. 1.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
