Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 8. Maata kohti. Ajelulla jäässä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LÄHESTYMME MERTA.
157
Illalla, kun toiset olivat ryömineet makuusäkkeihin, istuin
kauan ulkona ja tein muutamia luonnoksia. Oli juhlallisen
kaunis pohjolan ilta pehmeine värivivahduksineen, jotka aivan
kuin hiipien valtaavat mielen, täyttävät sen kaukaisella
kaiholla, joka tuntuu niin suloiselle ja joka on pohjolan öille niin
omituista. Sermelikvuonosta pohjoiseen olevan jylhän
alppimaiseman piirteet kajastivat selvästi hehkuvaa iltataivasta vasten,
ja kaukana lännessä sisämaanjään mahtava pinta rajoitti
näköpiirin ja suli vähitellen keltaiseen taustaan.
Kaikki tuo oli niin lähellä. Miten kiusallista, että
kappale ajelehtavaa jäätä on tarpeeksi erottamaan meitä
kaivatusta päämaalistamme!
Istuessani piirustamassa, herätti huomioni kiihtyvä
merenkäynti, joka murtausi läpi jään; taivas siellä oli mustahko.
Ajatellen, että ulkona merellä oli tulossa myrsky, vaan että se
ei meihin kuulunut, ryömin vihdoin toverieni luo säkkiin.
Seuraavana aamuna (heinäkuun 20 p.) heräsin, kun
jää-telimme jysähteli ankarasti muutamia kertoja. Merenkäynti
kai oli melkoisesti kiihtynyt. Menimme ulos ja huomasimme,
että jääteli oli halennut kahtia läheltä telttaa. Lappalaiset,
jotka olivat nousseet jäätelillä oleville nystyröille, huusivat, että
he näkivät meren. Ja he olivatkin oikeassa. Meri näkyi kaukaa
kimallellen aamuauringon paisteessa. Sitä emme olleet nähneet
sitte Jasonista lähdettyämme.
Muistiinpanoissani tältä ja seuraavilta päiviltä sanotaan:
»Merenkäynti yltyy. Meri hyökyy ankarammin jäätelimme
yli. Jääpalasia ja -sohjoa viskautuu myötäänsä jäätelillemme
muodostaen vallin, joka jonkunverran suojaa aalloilta. Pahinta
kaikesta on, että me lähestymme merta uhkaavalla vauhdilla.
Me kuormitamme reet ja koetamme niitä vetää maalle päin,
vaan huomaamme pian, että nopeus, jolla ajelehdimme merelle
päin, on liian suuri. Sen vuoksi on välttämätöntä katsella
itsellemme jääteli, jossa meillä on turvallisempi olopaikka, kun
nykyinen meistä näyttää jotenkin mitättömältä. Alkujaan se
oli pyöreä, noin 30 metriä läpimitaltaan; vaan yöllä se oli
halennut ja nyt on se halkeamassa toisesta kohden, niin että se
alkaa olla hyvinkin pieni. Ihan vieressämme on suuri ja paksu
teli, joka vielä on ehyt; me muutamme sille.
»Me lähestymme kuohuja, jyrinä kasvaa, aallot vierivät
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
