Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 8. Maata kohti. Ajelulla jäässä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
!6o maata kohti, ajelulla jäissä.
Yhtä punaisena kuin eilenkin laskee aurinko, pannen läntisen
taivaan hehkumaan ja lähettäen maalle, jäälle ja merelle pitkän
jäähyväissuutelon ennen laskeutumistaan sisämaanjään reunan
taa. Tuulen henkäystäkään ei tunnu. Meren pinta vyöryy
iltataivaan alla meitä vastaan kirkkaana, kullanhohtoisena.
Ehdottomasti johtuu mieleen vanhan, tunnetun laulun säkeet:
Kaunis on meri, kun mainingit vyöryy
Välkkyen haudoilla viikingien.
Niin, on todella kaunista katsella näitä mahtavia,
pitkä-jonoisia aaltoja, jotka loppumattomassa sarjassa vyöryvät meitä
vastaan, aivan kuin ei mikään voisi niitä pidättää, nähdä
niiden syöksyvän valkoista jäätä vasten, kohottavan sinivihreät
ryntäänsä, murskaavan jäitä ja syytävän jääpaloja ja vaahtoa
valkoiselle lumelle.
»Vaan tuntuu melkein ihmeelliselle, että sellainen ilma
voisi olla määrätty jonkun häviöksi. — Mutta sama se,
kerranhan kumminkin kuolema on tuleva, eikä missään tapauksessa
voisi toivoa itselleen kauniimpaa eronhetkeä.
»Vaan tässä ei ole aikaa tuhlata; me lähestymme merta
tuimaa vauhtia. Merenkäynti on niin ankara, että aallon
pohjassa ollessamme emme näe ympärillä olevia jäätelejä, ei muuta
kuin taivaan. Telit syöksyvät toisiaan vasten, murtuvat ja
pirs-tautuvat ympärillämme. Oma telimmekin on halkeillut. Jos
meidän pitää pian merelle, niin tarvitsemme niin paljo voimia
kuin mahdollista kukatiesi useampain vuorokausien soutua
varten. Kaikki miehet käsketään sen vuoksi maata telttaan, joka
meillä vielä oli veneisiin panematta. Sverdrupin oli,
kokeneimpana ja tyynimpänä miehenä, oltava ensin vahdissa
herättääk-seen toiset ratkaisevana hetkenä. Hänen jälkeensä kahden
tunnin perästä oli Kristiansen tuleva.
»Turhaan koetan toverieni kasvoilta etsiä ainoatakaan
piirrettä, joka ilmaisisi pelkoa. Samat ilmeet heillä on
kasvoilla kuin tavallisestikin, ja keskustelu on samallaista kuin
muulloinkin. Lappalaiset vain näyttävät vähän huolestuneilta,
vaan heidän kasvoillaan näkyy samalla tyyni kohtaloonsa
alistuminen. He ovat varmasti vakautuneet siitä, että he ovat
nähneet viimeisen kerran auringon laskevan. Aaltojen
pauhusta huolimatta nukutaan pian sikiunessa, ja lappalaisetkin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
