Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 9. Yhä ajelulla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
AIKAMME ON VIELÄ KERRAN TULEVA.
177
muistoja poika-ajoilta. Koko yhteiskunta ja elämä tuntuu niin
ihmeen kaukaiselta täällä ajojäässä. Vasta myöhäiseen
aamupuolella menimme säkkeihin ja vaivuimme levottomaan
unen-horrokseen.
Heinäkuun 28 p:nä. Eilen oleskelimme jäätelillämme ja
niin pysymme tänäänkin. Pelkomme, että taas joudumme
kuo-huihin, ei ollut ihan aiheeton. Me eilen olimme niistä tuskin
300 metrin päässä. Me kuitenkin jo melkein toivoimme, että
joutuisimme jään laitaan, kun me lähtemällä veneillämme
mereen, saisimme lopun tälle elämälle ajojäässä. Merenkäynti ei
ollut ankara ja tuuli oli hyvä. Yhdessä vuorokaudessa olisimme
Kap Far välin luona ja siellä me varmaan pääsisimme läpi jään
ja maalle.
»Me emme kuitenkaan päässeet jään reunaan. Kun me
olimme kulkeutuneet vähän matkaa alaspäin, aloimme ajautua
taas maalle päin muutamaan lahdekkeesen, joka näytti pistävän
merelle meidän eteläpuolellamme. Jää tässä kohden on hyvin
kapea. Eri maakohdista suuntiamalla määrittelimme olevamme
noin 3 f penikulmaa Mogens Heinesenin vuonon luona olevasta
maasta, eikä jään reunakaan ollut kaukana meistä.
»Ilma, joka eilen oli raaka ja kylmä, 011 taas tänään kaunis.
Aurinko paistaa lämpöisesti. Sisämaanjää, eteläpuolella Karra
akungnakia, leviää puhtaana, valkoisena, sileänä ja tänne
nähden helposti kulettavana tasankona, jossa näkyy rivittäin
nuna-takeja (useampia kuin Holmin kartalla on merkitty). Se
houkuttelee ja viittoo kauas, kauas tuntemattomaan sisämaahan. —
No niin, kyllä kai aikamme on vielä kerran tuleva.»
Näillä sanoilla, jotka voivat näyttää liiaksi uskaliaan
luottavilta niin monien pettyneiden toiveiden jälkeen, loppuvat
muistiinpanoni ajojäässä. Seuraavat ovat heinäkuun 31 p:ltä ja
alkavat näin: »Mikä ero ympäristössämme nyt ja silloin, kun
viimeksi kirjoitin! Silloin yksinäisyys ja meren kuohut
ympäristönämme, nyt ulvovia koiria, suuret joukot pakanoita, veneitä,
puretuita telttoja, elämää, tointa ja kesä, ja — parasta kaikista —
jalkaimme alla Grönlannin kalliomaa.»
Tämän kirjoitin lähtiessämme ensimmäiseltä eskimoleiriltä;
vaan ennen kuin jatkamme matkaamme sieltä, täytyy minun
ensin kertoa, miten sinne tulimme.
12
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
