Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 13. Yhä pohjoiseen pitkin rantaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ALPPIMAISEMA. 233
rinteellä ja me sen vuoksi nimitimme paikan Kotkanpesäksi.
Eskiinolaiset sanovat läheistä seutua Ingerkajcirjiföiksi (62° 10’
p. 1. ja 420 12’ 1. p.). Kallio teltanlattian alla ei ollut juuri
parhaita vuoteita, joilla olen maannut; se oli muutamalle
suunnalle niin viestävä, että kun me seuraavana aamuna heräsimme
moitteettomasti nukuttuamme, niin löysimme itsemme toisesta
laidasta telttaa päällekkäin makaamassa.
Seuraavana päivänä oli taas päiväpaisteinen, ihana ilma.
Heti eteläpuolellamme oli suuri juoksujäätikkö, joka pistilie
kauas mereen; se oli sininen ja hajallinen, joten se auringon
paisteessa kimalteli kuin kristalli. Syötyämme kiireemmittäin
eineen, laskettiin veneet vesille, lastattiin, ja valokuvattuamme
maiseman meidän eteläpuoleltamme, lähdimme taipaleelle.
Kaikkialla oli ajojäätä, vaan se oli niin avonaista, että me
jotakuinkin helposti mutkittelimme sen läpi.
Vähän puolipäivän jälkeen saavuimme pieneen saareen
Mogens Heinesenin vuonon suulla, siellä me laskimme
erinomaiseen satamaan päivällistä syömään. Saari meistä oli
kauniimpia paikkoja, mitä koskaan olemme nähneet: siellä kasvoi
ruohoa, kanervaa ja kukkia kaiken värisiä. Ylhäällä
tapasimme kahden eskimohuoneen rauniot, ja siellä kasvullisuus oli
erittäin rehevä. Tuntui äärettömän hyvälle, kun sai heittäytyä
pitkälleen ruohikkoon lämpöisessä auringonpaisteessa, paistattaa
päivällä itseään ja antautua nauttimaan lyhyen levon suloutta.
Sitte muutamia kukkakimppuja muistoksi grönlantilais-idyllistä,
ja sitte veneisiin — yhä vain edelleen pohjoiseen.
Se osa rannikkoa, jota tähän asti oli kulettu, ei ollut
mitään erinomaisen kaunista: se on matalaa, yksitoikkoista ja
karua. Useimmissa paikoin ulottuu lumikinokset ja jäätiköt
mereen saakka, ja verrattain harvassa paikoin pistäytyy esiin
harmaita, matalia kallioita. Toisella puolen Mogens Heinesenin
vuonon suuta, jonka ympärillä on rivi teräviä vuorenhuippuja,
tulimme iltapuoleen päivää ihan uuteen seutuun. Täällä eivät
lumikentät eivätkä jäätiköt ulotu missään mereen saakka;
kaikkialla on paljasta maata ja vuoria, jotka usein ovat melko
korkeita, ja maallempana, varsinkin pohjoiseen päin näkyy mitä
ihaninta alppiseutua, jossa kukkulat ja huiput kohoavat
monessa rivissä toistensa takaa.
Kaikki on suhteellista tässä maailmassa, ja tämä täydelli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
