Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 13. Yhä pohjoiseen pitkin rantaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
238
YHÄ POHJOISEEN PITKIN RANTAA.
vassa tuulessa työskennellä likomärissä vaatteissa. Sellainen
ei Dietrichsonia koskaan häirinnyt.
Siitäkin telistä pääsimme sivu; vaan nyt oli tuuli niin
kiihtynyt, että hädin tuskin pääsimme liikkeelle, jos oli
vähänkään kovempi tuuli, niin me olimme sen mukana ajelulla.
Soutajat hoitivat erinomaisesti airontynkejä, joita meillä oli.
Dietrichson yritti sitte keksillä työntämään muutamasta
jää-telistä, vaan keksi katkesi ja hän oli uudestaan mennä sekaan.
Meillä oli kummallisen huono onni tänä päivänä.
Vihdoin pääsimme suojaan ja pian sitte maalle, johon
Sverdrupin vene oli tullut vähää ennemmin. Täällä söimme
päivällisen ja vähän lepäsimme, joka oli hyvin ansaittua. Ja
sitten taas jatkettiin matkaa, vaan tuuli oli melkein yhtä kova,
ja kun me Umanarsuakin eteläisen niemen ohi tulimme taas
jotensakin avonaiseen veteen, niin kohtasi meidät paha
merenkäynti pohjoisessa olevasta vuonosta. Vaikka meidän tapoihin
nähden oli hyvin varaista vielä, laskimme kuitenkin maihin
Umanakiin päästyämme. Täällä meillä oli ainoa kerta koko
rannikkomatkallamme aikaa valita telttapaikkaa ja tilaisuus
maata viheriällä ruohikolla, joka oli toista kuin kivi- tahi
jää-alusta. Vaan tätäkään ei meidän sovi valittaa, sillä me aina
nukuimme erinomaisesti, kunhan vain olisi saatu nukkua
tarpeeksi.
Heti kun olimme päässeet maalle ja saaneet kaikki
järjestykseen, päätimme koota polttoainetta, jota täällä oli
runsaasti, katajaa, kanervaa ja muuta sellaista, sekä keittää
ku-minakaalia. Tähän olivat kaikki halullisia, syntyi kiivas into,
ja pian roihusi parin kiven välissä suuri nuotio, jolla tyhjässä
läkkilaatikossa keitettiin mitä herkullisin liharuoka vellin kera,
joka ilahutti nälkäisiä sieluja. Hevillä ei teltalla olo Umanakin
eli Griffenfeldtin saarella unohdu niiden kuuden miehen
mielestä, jotka sinä iltana istuivat nuotion ympärillä ja
rauhallisessa levossa nauttivat ainoan kerran lämmintä ruokaa koko
rannikkomatkallaan.
Että me emme olleet ainoat, jotka olimme nauttineet
elämästä tällä paikalla, näkyi muiden muassa eskimoasunnoiden
raunioista, jotka olivat siinä lähellä. Mutta että täällä oli ollut
tapauksia surullistakin laatua, sitä todisti joukko ihmisten
luita, joita oli siellä täällä raunioiden seassa; varsinkin näytti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
