Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 14. Toinen kerta eskimolaisia. — Jäävuorten seassa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ÄÄNIÄ HILJAISUUDESSA.
249
siihen tottumattomia. Vaan sitte sanoi Nansen, että mc
saimme tarpeeksi ruokaa, ja se auttoi. Ja kuten näette, niin se
olikin.»
Rannikko pohjoiseen päin alkoi mataloittua ja vuoret
pyöristyä. Me tulimme sellaisille seuduille, joissa voimme alkaa
ajatella jäälle nousua, jota niin ikävöimme. Sillä jos meille
tapahtuisikin joku onnettomuus, joka tekisi mahdottomaksi
tunkeutumisemme edemmäksi rannikkoa pitkin, niin olimme aina
tilaisuudessa pakenemaan sisämaanjäälle. Me tapasimme
avovettä ja kulimme sinä iltana hyvää vauhtia tähtitaivaan
valossa. Kuten edellisenä iltanakin, niin nytkin komeat
revontulet paloivat eteläisellä taivaalla. Sädekehä aaltoili syvissä
mutkissa edestakaisin; oli kuin taistelevia sotajoukkoja
liekeh-televine keihäineen. Väliin ne väistyivät, väliin hyökkäsivät
taas esiin, ja sitte yhtäkkiä aivan kuin merkin mukaan, syöksyi
vahvoja sädekimppuja, liekehtien, välähdellen kuin leimuava
keihässade, keskitaivasta kohden, ja sitte sammui kaikki ja heti
taas leimahti uudelleen. Eskimolaisilla on kaunis satu
revontulista: he uskovat, että ne ovat kuolleitten lasten sieluja, jotka
viskelevät palloja taivaassa.
Me yövyimme Kekertarsuakin saarelle, maapuolelle.
Tuskin olimme saaneet teltan pystöön, kun kuulimme kauhean
jymäyksen etelästä päin Kap Moltken rannasta; tuntui kuin
maa jalkaimme alla olisi tärissyt. Me juoksimme
lähimmäiselle kalliolle ja katselimme etelään päin, vaan emme voineet
huomata mitään; jyminä kesti noin kymmenen minuttia ja
kuulusti kuin kokonainen vuori olisi vyörynyt mereen, pannen
meren niin raivoisaan liikkeeseen, että aallot syöksyivät meihin
asti ja kuohuivat yli karien ja kallioiden. Luultavasti joku
suuri jäävuori luhistui tahi vyörähti; vaan mahdollista on myös,
että se oli vuorenrevehtyminen. Siitä olimme nähneet jälkiä
useissa paikoin näillä seuduilla.
Seuraavana päivänä, elokuun 8 p:nä, koetimme avovedessä
ja hyvällä ilmalla tunkeutua IgdloluarsuHin luona olevien
saarten maanpuolelta ja päästä Kangerdlugsuaföxn eli Bernstorffin
vuonon yli, vaan hämmästykseksemme tämä oli aivan täynnä
vasikkajäätä ja muuta jäätä, joka oli ihan maarantaa myöten,
ja jonka läpi turhaan koetimme murtautua.
Käytyäni Sagliarusek- saaren maan puoleisi mm alla nie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
