Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 18. Suuntamme muutetaan Godthaabia kohti. — Ilmanala ja lumisuhteet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
KELKAT PURJEALUKSIKSI 323
nähnyt: sellaisia, jotka tahtovat purjehtia lumella! Kyllähän
me voimme hänelle opettaa merellä purjehtimista ja yhtä ja
toista muuta; vaan opettaa hänelle jotakin maalla ja lumella, ei!
sitä ei pitänyt tehdä; »tällainen on saatananmoista hösötystä».
Hän ei sanoja säästänyt, se poika, vaan ei nyt auttanut; hänen
täytyi koreasti omin käsin tarttua työhön. Kelkat asetettiin
vierekkäin ja sidottiin kahdeksi laivaksi, toiseen kaksi toiseen
kolme kelkkaa. Edelliseen pantiin purjeeksi teltan lattiavaate,
toiseen, jossa Dietrichson, Ravna ja Balto olivat, kaksi pressua.
Kuten ennen olen maininnut, oli minulla aikomus ollut
käyttää teltan seiniä purjeina, vaan kun se tuli kysymykseen,
niin en uskaltanut niitä käyttää. Ne olivat liian ohuet, ja
ikävää olisi ollut, jos tällaisissa oloissa teltta olisi repeytynyt.
Kun pressut hinattiin ylös, irtausivat ne toisistaan ja täytyi ne
ommella yhteen. Ei ollut juuri hauskaa työtä paljain käsin
ommella pakkasessa ja lumipyryssä; vaan aina vähä väliä kun
lujasti hierottiin käsiä, niin kävi ompeleminen kuta kuinkin ja
mitä moninaisempien vastuksien jälkeen, ja tehtyämme työtä
6—7 tuntia, pääsimme vihdoin iltapäivällä taipaleelle.
Heti huomasimme, että ei ollut ajattelemistakaan risteillä
vastatuuleen; minulla ei ollutkaan suuria toiveita ollut tässä
suhteessa. Vaan mieleeni oli tullut toisia suunnitelmia. Minä
nyt selvään huomasin, että tällä kelillä ja tällä itsepintaisella
tuulella emme ehtisi Kristianshaabiin syyskuun puoliväliin,
jolloin sieltä viimeinen laiva lähti Köpenhaminaan, ja jolloin oli
siis viimeinen mahdollisuus päästä kotia tänä vuonna. Minusta
tuntui hyvin ikävältä ajatella, että kokonainen talvi menisi
hukkaan Grönlannissa oleskellessa, ja kaikilla kun oli ikävä
kotia. Tietoni Grönlannin laivakulkuvuoroista olivat kuitenkin
varsin puutteelliset, ja kun otaksuin, että sama laiva, joka lähti
Kristianshaabista syyskuussa, kävisi etelämpänä olevissa
rannikkosatamissa, niin uskoin voivamme olla varmat kotiin
pääsystä tänä vuonna, jos suuntaamme kulkumme jotakin
väli-satamaa kohti, ja tässä tarkoituksessa minusta Godthaab näytti
sopivimmalta.
Oli toisiakin syitä tätä tietä puoltamassa. Ennen kaikkea
minusta näytti, että jään tutkiminen tällä suunnalla oli tärkeää,
se kun oli aivan tuntematonta, jota vastoin Nordenskiöldin kah-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
