Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 23. Jälkimmäiset Austmannalaaksossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
418
JÄLKIMMÄISET AUSTMANNALAAKSOSSA.
ilmaan vastaukseksi. Pikaan olimme nyt vaatteissamme ja
seisomassa ulkona, katsellen vieraita. ’Tuolla se on!’ kuulimme
huudettavan, ja edessämme olevan mäen takaa ilmestyi nyt
toinen grönlantilainen toisensa jälkeen; kerrassaan vilisi.
Miehiä ja naisia, kaikkiaan 14 henkeä, lähestyi meitä puhellen
innokkaasti, ammuskellen myötäänsä pyssyillään. Tultuaan
meidän luo, astui muuan heistä esiin, Terkel nimeltä, ja ilmoitti
meille puoleksi tanskan- puoleksi grönlanninkielellä, että he
olivat tulleet kahdella veneellä meitä noutamaan.»
»— — Teltan olimme purkaneet monta kertaa, vaan ei
koskaan sillä kiireellä kuin tänään. Pian oli kaikki kääröissä.
Kukin muukalainen otti taakan, ja sitte lähti koko karavaani
veneille.»
Niin pian kuin suinkin työnnettiin veneet vesille. Vuonon
pohjoispuolella pysähdyttiin kahvin keittoon, ja ruokaa jaettiin
nyt grönlantilaisille, jotka aikoja sitte olivat lopettaneet eväänsä.
»Ystävämme poronampuja», kirjoittaa Dietrichson, »kestitsi nyt
maanmiehiään heidän mielestään herkullisimmilla osilla porosta.
Mahalaukku otettiin ulos, ja yksistään sen näkeminen sai
grönlantilaisilta veden valahtamaan suuhun. Se avattiin varovasti,
ja sisältö jaettiin herkkusuille, jotka osansa syötyään nuolivat
sormensakin ettei olisi mitään hukkaan joutunut tätä
harvinaisen hyvää ruokalajia.»
Matka kävi sitte joutuisasti. Naisväen veneen piti pian
pysähtyä ja se piti vetää maalle, jotta märkä nahka sai vähän
kuivaa; vaan toinen vene, jossa retkikunnan jäsenet olivat,
jatkoi matkaansa. Dietrichson kuvaa matkaa näin:
»Päivän kuluessa kaunistui yhä ilma, ja puoliväivän aikaan
meillä oli säteilevä auringonpaiste. Vuono oli peilinkirkas
ympärillämme, ja korkeat jyrkät tunturit, jotka sen ympäröivät,
ihailivat kuvaansa tyynessä vedessä. Me olimme pitkällämme
valkeaksi maalatun veneen perässä, varsin mukavasti siinä
loi-kuen, ja huoleti voimme antautua ihailemaan suurta luontoa
ympärillämme. Kun aurinko myöhemmin alkoi laskea ja
vuoret loivat pitkät varjonsa veteen, niin näytti siltä kuin luonto
olisi tehnyt juhlallisen vaikutuksen grönlantilaisiinkin, jotka
ennen olivat olleet niin hilpeitä ja ilosia, sillä vilkas keskustelu
ja iloinen nauru vaikeni vähitellen, kunnes lopulta syntyi
hiljaisuus.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
