Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 28. Päiväkirjamuistiinpanoja Sardlokista ja Kangekista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
NÄKÖALOJA. 47 y
on vähän parempi. Meren käynnissä ei ole hyvä pitää paljo
lastia kajakeissa, ne helpommin kaatuvat. Kun sitte jonkun
ajan kuluttua pyry asettui ja tuuli vähän laantui, lähdimme
taas taipaleelle ja pääsimme helposti vuonon yli Godthaabiin.
»Kangeg’issa helmikuun 28 p. Tänään on helmikuun
viime päivä — tämäkin kuu on lopussa — sitte vielä
mahdollisesti yksi — laiva tulee tuolta mereltä — ja sitte pois tästä
elämästä ja näiden ihmisten luota saamatta elää heidän
kanssaan enään. Vaan sitä ei voi muuttaa, ja antaa sen ajatuksen
mennä tiehensä!
Täällä ulkona meren laitamassa on virkistävää. Meri
hyökyy täydellä voimallaan, pyörittelee kajakkia kuin kattilaa,
valaa valkealla vaahdollaan soutajaa, ja vyöryy jymisten kareja
ja vuorenseiniä vasten, ja vaahto pärskyy korkealle
lumipeit-toiselle maalle.
»Tämä on ihanaa elämää! Meri ja tuuli pesee kasvot,
hermot ja lihakset ovat jännityksissä kajakin hoidossa, ja silmä
tarkastelee tuulen puolelle vahtien hyökyaaltoja–-—
— –––-— —––— —–.Ja sitten
väliin melkein aivan tyynet yöt — lumipeittoisella maalla on
syvä hiljaisuus, vuoriniemekkeitä pistää siellä täällä pimeässä
lumen läpi merta kohti, joka pitkäveteisessä, kaihomielisessä
tahdissa keinuu rantaa kohti ja heijastaa himmeästi tumman,
tähdekkään taivaan.
»Taivaalla lieskaavat revontulet, milloin sinisinä, milloin
punaisina, ja sitte keltaisina ja vihreinä muuttuen taas sinisiksi
uudelleen — väliin aaltoilevat ne alituisesti vaihtuvina
kehä-vöinä eteläisellä taivaalla; väliin kokoontuvat loistavaksi
säde-kimpuksi: se on loimuavaa paloa; sitte ne hajaantuvat
uudelleen ja katoavat. Syntyy uusia vöitä, uusia liekkejä leimahtaa.
Se on alituista vaihtelua, aina samaa, aina uutta, yhtä
salaperäistä ja viehättävää–vaan meri vyöryy raskaasti niin
kuin ennenkin rantaa vasten.
»Luo katseesi etelään, sitä et unohduta, luo pohjoiseen, ja
halusi sinne kiihtyy.–
»— Äsken olin Sardlokissa, nyt olen täällä merellä.
Minkä vuoksi? En tiedä. Minä ehkä odotan kevättä, jolloin
päivät jatkuvat, aurinko lämpiää ja lumi sulaa. Minä olen
kuin kevättä lähempänä, kun se tulee etelästä meren yli, vaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
