Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kun Tuomas keskeytti Kristuksen. Uskon vaikeuksia nuornkaisijällä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
193
On syytä kyllin olla huolissaan; sillä helposti
voidaan tulla kolmannelle kehitysasteelle,
jolla ei ainoastaan ajatus pudista päätään ja tunne
kapinoi, vaan tahtokin sanoo: ei, ja käy uhkamie-
liseksi.
Nuorukainen vetäytyy kuoreensa kuin sim-
pukka. Tahdon hoitaa itse itseäni. Olen saanut
kyliäni kokouksista. Hyväntahtoiset ystävät, jotka
ovat sen tahi tämän yhdistyksen jäseniä, koettavat
vetää häntä ja todistavat hänelle ja tekevät pahan
näköään pahemmaksi,
Tuomas sanoi: ellen saa katsella ja koskea
häntä, en tahdo uskoa. Olen kerran kuullut nuo-
ren ylioppilaan puhuvan vielä suurisuisemmin. Hän
sanoi: vaikkapa Jeesus itse ilmestyisi minulle, en
kuitenkaan tahtoisi häneen uskoa. Sitä
tosin ei olisi peljättävä, sillä minkähän vuoksi hän
tosiaankaan ilmestyisi sellaiselle, joka ei siitä vä-
litä! Ja muutoin olikin hän sentään osittain oi-
keassa: ei näkykään olisi häntä uskoon saattanut;
sillä kyllä hän sen olisi osannut selityksillään mi-
tättömäksi saada. Mutta hänestä näemme kuitenkin,
kuinka pitkälle uhmaava tahto saattaa mennä. Ja
jos kerran on tultu julkiseen kieltäymykseen, kyllä
pian siveellisetkin siteet raukeavat, Minkätähden
ei saisi seurata haluaan? Minkätähden ei nauttia
elämätä? Kuka minua oikeastaan siitä estää? Us-
kontoko? Sitähän en minä enää usko. Siveyskö?
Hui hai, mitä vielä! Siveelliset arvot ovat kovin
muuttuvaa laatua. Ja pian mennään alaspäin no-
peaa vauhtia. Mennään epätoivoa kohden ja vih-
doin kadotukseen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
