Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Tuvan isä.
|]i kerran mies, joka asui kaukana metsässä. Hä-
’ nellä oli monta, monta lammasta ja vuohta, mutta
2 koskaan ei hän saanut niitä pitää rauhassa su-
elta. ,Tahdonpa pettää harmaasäärisen", sanoi hän
viimein ja rupesi kaivamaan sudenhautaa. Kaivet-
tuaan sen tarpeellisen syväksi, pystytti hän siihen
pylvään; löi pylvään nenään laudan ja pani laudalle
pienen koiran. Haudan päälle laitteli hän oksia, ha-
vuja ja muuta semmoista ja hajoitteli niiden päälle
lunta, jott’ei susi huomaisi, että niiden alla oli kuop-
pa. Yön tullessa rupesi pikku koiraa väsyttämään
siinä seisominen. , Vau, vau, vau", sanoi hän ja
haukkui kuuta. Jo tuli siihen kettu hiipien ja aikoi
tehdä oikein markkinat sekä hyppäsi koiraa otta-
maan, vaan — putosikin suoraa päätä sudenhautaan.
Yön pitemmälle kuluttua ikävystyi ja nälistyi pik-
ku koira niin, että rupesi haukkumaan ja vinku-
maan; , vau, vau, vau!* sanoi hän. Ei aikaakaan,
niin jo tuli sinne susikin jolkutellen ; hän luuli saa-
vansa oikein herkkupaistin ja hyppäsi, vaan — pu-
tosi suorastansa hautaan. Kun päivä alkoi ru-
veta koittamaan tuli pohjanlumi, ja ilma kävi niin
kylmäksi, että pikku koiraa alkoi seisoessaan väri-
syttää ja sitä paitsi oli hän kovin väsyksissä ja
— nälissään; , vau, vau, vau!* sanoi hän ja haukkui
vaan yhtä mittaa.
Nyt tuli sinne karhukin juosten luntuten, ra-
visti itseänsä ja ajatteli saavansa pikkusen murkinan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
