Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SXaamatunsa foijln suomennettuna; ja tämän kirjan
heijän filmissään kawottawan henkellisen arwonsa, jos
uäkiftwät häntä uuesfa puwnssa. No kaikkiapa
»uei-jän nyt kuullakin pttääT @e oift wanhan tyhmän
kielen käyttäminen, joka kawottaifT anftonfa (jopa fe
on sen kawottanutkin) ja uufl saifi arwonsa. Onhan
se niin kuin tiettäiftmme uuwet waatteet, niin wanhat
heittäiflmme, ja uuwet käytättäiftmme; waan eihän kuka
lie niin hupsu jotta rupee, ijäkft, käymään wanhoilla
ryy-føillään ja rääsyillään, toiwoessaan heillä aina olewan
jama arwonsa, kuin koska niitä tehtiinki *). gi ouk
*) Nyt on jo 88 vuolta siitten kuin Suomal.
Raamattu (paineltu v. 1758) viimeisenä kertana tuli
kielensä ja köännöksensäkin puolesta, joksikin,
vanhoista virheistään pullistetuksi, ja parannetuksi.
Mutta miten paljon eikös meijän kielemmekin,
jo siitä päiväsiä, ouk, kirjallisissa loimeissa ja
käytöksissä, hyölynyt? Ja kielen
lutkimisemme-kin, varsinnik näissä perustus-kielissä — miten
paljon eikös se ouk eistynyt, siitä mielen ja
kielen valosta, kuin näinä aikoina ori, muissakin
maissa, juuri näissä asioissa, ilmistynyt,
laajemmalla ja tarkemmalla Raamatun lukemisella ja
tiijustelemisella? Vaan sepä oli kaikista lystin,
jotta — niin kuin olemme Kalevalastakin tyhjin
riemastuneet ja ihastuneet, niin — kiitettiin ja
ke-huittiin myös tätä Raamatun suomenlamistamme,
kaikkiin parhaimmaksi kielen-käyttämiseksi, näistä
hänen moneista, erikielillä tehlyislä, käännöksistä.
Tästä tyhjästä kunniasta olemme jo lähes sata
aastaikoa ylpeilleet, ja pöyhislelleet, (moni tekööpi
sen ehkä vielä nytkin; lue: Abo Tidningar 1778,
p. 174) kunnekka joutui mies, joka, paremmin
asian tutkittua, fo’isti toista; ja löyvcttiin nyt hänen
olleen ehkä niistä viheliäisimmistä ja puutteen
alaisimrnista (lue: Försök tiilen omarbetad FinjTP
Tolkning af ApofHarnes ©ändebref, jemte
an-märkningar öfwer nu brukliga Finska
6fwersätt-ningen. Esipuheessa p. IV; keskustele Otava II.
Osaa, p. 282). Ja kuin nyt tiijustellaan mistä
tämä turha kiitos on ensin alkunsa saanut, niin
löyvämme muutaman Saksalaisen, nimellä
Schin-mejer (joka lie niin paljon Suomea ymmärtänyt,
kuin myö ymmärrämme koiran-kuontolaista)
ehkä pilkka-suulla — julistaneen Ruotissa, "tämän
1758 painetun Raamatun suomentamisen olevan
verrattavana niihin parhaimpihin muualla hänestä
tehtyihin käännöksihin, ja ehkä vielä kaikista
parhaimmaksi luettavana", (lue: Tengströms
Äro-nologiska Anteckningar, p. 95). Tämä toistakoon
miten kaiken maailman kiitos, niin kuin
laitoskin, usseen on turha, ja perustaiksen joutavalla
puheella.
Mutta vieläpä (ässä löytyy toinenki kiitos;
katohaanpas sitäkin. Tämä ’ Raamatun suomi
on kuitenkin kaikitlen selvä ja tuttu, sitä
ymmärtää jokainen; mitäs sitä nyt lähetään
koskemaan ja muuteskenlelemaan? Tätä olemme
kuul-• leet kaikilta, ja ovat vielä päättäneet, jotta tätä
suomea oisi nouvattavana kaikissa Suomalai-
wielä missäfään maasfa, meijän ttetywissä, eipä;
paawitaifissakaan, maa-rahwaö tuosta puhetta
nosta-neet; mutta wisfl muuan sääty, jonka afla se juuri
oli fi toimittaa 3umalan sanan heille selwänä, se
flellä on monesti riijellyt tätä wastaan, riippuin yf»
jtpintaisestl wanhoin turhiin tuuloinsa,
sissa kirjoissa. Näissä puheissa on niin paljon
perustusta, kuin niissä loisissakin — tätä olemme
jo monta kertaa havainneet. Vaan asia on siitä
luonnosta, että,jos yhtenään kuullaan eli luetaan
jota-kula, niin luulemme sen jo
ymmärtävämme, ikeän kuin jos puhumme kauvan ja
monesti jotaik Valetta, niin uskomme senjoilekkin
viimeiseltä toeksi. Vuonna 1835 tuli kerran
Kuopiossa juuri Iästä asiasta puheeksi, kuin
Herastuomarit li var Wäänäinen, Haapalahesta, ja Torsti
Eskelinen, Saitasla Kartlulassa, olivat meijän
luon-na, jotka olivalten kumpaisetkin niitä
ymmär-täväisimpiä ja’ kirjoihin harjoiltuneisimpiä miehiä’,
talonpojista, koko Savossa, Kuin hyökin
kirlli-vätten tätä Raamatun Suomea hyväksi ja
selväksi, kyselimme jos hyö, jolta paikassa,
Raamatun ymmärsivät. Aivan hyvin, sanoi
kumpainenkin, ja milteivät närkästyneet tämmöisestä
kysymyksestä, Annettiinpa kirja heijän kätehensä,
ja käskettiin lieijäl, mieliänsä myöten, avata sitä
mihin päättyi. Tätä tekivätten viisi kertaa, ja
lukivat aina miehullrsesti, oikeen urliollisestiikiny
että mani kuin oisjvat nelislen laskeneet. Vaan
eivätpähän olleet monta sanaa lukeneetkaan, ennen
kuin joka kerta tulrvatten semmoiseen hätään,,
jotta istuivat fen kuin tervassa, eivätkä päässeet
miliin-ikään — kuin ruvettiin (arkernpahan
tutkin-tohon, jos ymmärsivälkin mitä lukivattem
Luulivat kyllä ymmärtävänsä, kuin sanat
ymmärsivät; mutta asia oli kuitenkin niin
selittämättömästi toimitettu, että ymmärsivät aina väärin, ja
toista tykkänään, kuin pitäisi, eivätkä päässeet
mihin kuntoon.
SBoitto uttfi, Suomenfielen,
Uufl Afetus, papiffl «upeernifesta, ®uoinenm«rtfa;
annettu: 4 SBaaUsf. 1846.
(Cisäkfi Ift.een Numeroon).
Oli wiimen puhetta ©uomeu Pielen
auttamatto-rnasta, ja harjoittamattomasta käyttämisestä,
laiDIi-sessa muka tarkoituksessa; flllä, ett’ei wielä
mil-loinkaan, aina tähän päiwätfehen, oCekwaaittu,
@uo-malaifllta wirkamiehiltä, ©uomen kielen tuntemista,
«muita kieliä heijän kyllä osata piti; waan mikä oli
heillä lähin ja tarpeellifln, jos fttä t)mmärflwät elli
ei, niin ei flitä paljon pietty lufua. ilmankos
flit-ten hylykft heiuiwättett, wieraakft fahtoiwatten, fa
wie-läpä mouestinfi wihaiftwat ja wainoiftwat, tätä fai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
