Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
150
Häntä vaan nukuttaa, raukkaa, arveli
Spirea, jolla oli kaksi pientä veljeä kotona ja oli
tottunut niitä hoitamaan. Tule, niin pääset
minun vuoteeseeni, kunnes ennätämme tehdä tilaa
sohvalle.
Kaikki lapset menivät nyt tyttöjen huoneeseen,
johon laitettiin Danille pieni vuode sohvalle. Ka-
milla ja Effi riisuivat hänen päältään ja pesivät.
Hän oli puettu erittäin hienoihin ja ohuviin vaat-
teihin ja hänen koko pikku persoonassaan ei ollut
mitään laiminlyömisen merkkiä. Varmaankin oli
hänen äitinsä rakastanut ja hoitanut häntä, mutta
mikäpä lienee sitten saattanut häntä hylkäämään
lapsensa ? Kuinka suloinen ja kiltti hän oli. Hän
itki vaan aivan hiljaa väsymyksestä ja ehkä tietä-
mättänsä ikävöi oman äitinsä syliä.
Kun hän oli nukkunut, istuivat lapset vielä
kotvasen aikaa hiljaa puhellen hänestä. Spirealle
oli yhä enemmän selvinnyt, että vaikka he kuinka-
kin paljon pitäisivät pienestä holhokistaan ja mie-
lellään hoitaisivat häntä, niin eivät kuitenkaan
saattaisi häntä luonaan pitää. Olivathan he poissa
suuren osan päivää, eikä heillä ollut minkäänlaista
oikeutta työntää tätien niskoille tätä uutta kuormaa.
Sitä paitse, jatkoi hän, tulisi hänen
läsnäolonsa liian paljon vetämään meidän huo-
miotamme läksyistä ja se olisi väärin, koska ker-
ran olemme täällä oppiaksemme.
Sinäpä armoton olet, Spirea, joka ajattelet
sitä iänikuista koulua nyt, kun on kysymys pelas-
taa pientä kurjaa olentoa nälästä ja tuskasta,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
