Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
212
Emme kyllä nähneet, mutta arvelimme ...
Kertokaa nyt säännöllisesti, rakkaat lapset,
kehoitti Dika täti, jonka mielestä esipuheet
kävivät liian pitkiksi.
Kyllä, jatkoi Svante, me kulimme
erään ikkunan ohi, joka oli puoleksi auki ja kuu-
limme jonkun sisässä itkevän. Fritz seisahtui heti
ja kuiskasi: kuuletko, se on Dan, joka itkee. Minä
kuuntelin ja minusta tuntui, että ääni todellakin
oli Danein. Koetimme pilkistää huoneeseen, mutta
emme nähneet mitään, huone oli aivan pimeä.
Silloin huusin minä ikkunasta: Dan! Dan! sinäkö
siellä oiet? Itku herkesi paikalla ja sen jälkeen
emme enää mitään kuulleet.
Ja sitten juoksimme paikalla kotiin kerto-
maan teille, lisäsi Fritz Amatus, jonka jalat
koko ajan olivat maata polkeneet kärsimättömyy-
destä.
Dika täti näytti miettivän. Minusta tuntuu,
että teidän perustuksenne ovat jotenkin löyhiä,
sanoi hän. Olisihan se voinut olla vaikka mikä
muu lapsi.
Eikö mitä, vakuutti Fritz, minäkö
en tuntisi Dan’in itkua?
Minustakin kuului se aivan semmoiselta..
vahvisti Svante.
Huomenna täytynee meidän mennä asiasta
selkoa ottamaan, lausui Dika täti. Olisihan
väärin, jos jättäisimme sikseen pienimmänkään
mahdollisuuden löytää Dan’ia. Mutta tunnustaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
