Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kirjanen kouluelämästä Suomessa 1600-luvulla af Kustavi Grotenfelt - Finlands äldsta tidningar af N.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
tarkoittavat siis koululaisten opettamista käyttämään
kanssapuheessakin oppinutta, s. o. latinan kieltä,
oman kielen, ruotsin tai suomen, sijasta. Ne voivat
olla meille hauskana näytteenä siitä, millainen
senaikuisten koululaisten, eli teinien, elämä ja puhelu
oli. Muutamat näytteet siitä seuratkoot sentähden.
Kirja on jaettuna eri „dialoguksiin“ eli
kanssa-puheihin. Ensimmäisen „dialoguksen“ nimi on
„Salutatio matutina" (aamutervehdys); ja seuraavat
kuvaavat sitten koulupoikain elämää päivän kuluessa,
seitsemäs esim. „Dum itur ad scholam“ (kun
kouluun mennään), yhdeksäs „Inter discendum in schola“
(oppimisen aikana koulussa), joka näyttää että
1600-luvun koulussa puhelu oppilasten kesken kävi
laatuun, jos kohta toisesta paikasta näkee että sen piti
tapahtua hiljaa; 11:nnen kanssapuheen nimi on
myöskin kuvaava „de ferula“ (patukasta) j. n. e.
Kuudennessa kanssapuheessa kuvataan aamulla
nousu seuraavalla tavalla. Ensimmäineen teini
sanoo : Aica on jo ylös nosta. Toinen: Eipä viele ole
päivä. Ens.: Ava silmäs. Toin.: Vielä ne ovat
uneliat. Ens.: Sinä olet uneliambi rotta (Thu sofver
meer än en rotta). Toin.: Minä rucoilen, älä minua
vaiva. Ens.: Etkös sinuas taitamatoin häpe. Toin.:
Mitästä minä häpen. Ens.: Maata valkian päivän
saacka. Toin.: Mitä kello on lyönyt. Ens.: Pian lyö
yhden. Toin.: Vielä minä vähän macan. Toin.:
Etkös laisca nousekcan. Toin.: Cuinga nijn nopiast?
Ens.: Pian minä sinun seipällä herätän. Toin.: Jo
minä nousen, armada, rucoilen. — Niin elämöitiin
siihen aikaan koululaismajassa, kun kello rupesi
lähestymään yhtä aamulla!
Kouluun lähtiessä toinen teini pilkkaa toista
joka sanoo sen ei jäävän kostamatta. Koulussa
vanhempi sitten opettaa ja neuvoo nuorempaa.
Sittemmin syntyy seuraava kanssapuhe Lukaksen ja
Markuksen välillä. Lukas: Mitäs nijn mutiset?
Markus: En minä tohdi puhua. L.: Cuca sinun kielsi.
M.: Meidän opetusisäm. L.: Eipä hän ole läsnä. M.:
Om cuitengin vacojat saapuilla. L.: Mitä vacoita
sinä sanot? M.: Jotca meitä salaisest merkidzevät.
L.: Etkös yhtäkän heistä tunne. M.: Cuingast minä
heidän tundisin. L.: Niin salaisest he väijyvät. M.:
Se on heiden cavaludens. L.: Puhu Latinan kielen.
M.: Kylien tahdoisin, jos taidaisin. L.: Nijn sinä opet
pikemmin. M.: Tämä toivo teke vidzan makiaxi. —
Eräs toinen oppilas on tällä välin saanut
patukasta, ja puhkee itkuun, sekä lupaa lopuksi:
Tästedes minä olen cavalembi. Nyt päästään kotiin
syömään „suuruspalaa“. Mutta kun toinen teini sieltä
palaa, pyytää toinen, joka näkyy jääneen ilman,
häneltä ruokaa ja saakin leipäpuoliskon. Hän kiittää
siitä, mutta toveri olisi mieluummin tahtonut
maksua, lausuen: älä kijtä, mutta maxa. Tämän jälkeen
alkaa koulussa uusi tunti, nähtävästi
kirjoitusharjoitus, koska yksi teini menee lainaamaan terävää
veistä (höyhen)kynän teroittamista varten. — Koska
loppulehdet puuttuvat minun käyttämästäni kirjasta,
en voi jatkaa esitystä, mutta olemme kuitenkin
saaneet jonkunlaisen kuvan suomalaisesta koulusta
semmoisena kuin se oli vuosituhannen neljännes sitten.
Tokkohan nykyaika olisi tyytyväinen sen ajan
pedagogiseen menettelyyn? Sitä voipi suuresti epäillä.
Kustavi Grotenfelt.
 |
Finlands äldsta tidningar. |
| —— |
 |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
