Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Takatalvi - Suomenkielen tutkimus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
vat heinää. Silloinen virkavalta ei oivaltanut, että se
tällaisella lapsellisella julkisen sanan sorrollaan teki itsensä
naurettavaksi. Sillä vahingoitti se ei ainoastaan itseään vaan
koko maata, kuten seuraavassa tulemme näkemään.
Kuten on mainittu, oli maanviljelyksestä lupa kirjoittaa.
Mutta katovuosista kiellettiin kertomasta, koska
sanomalehtien niitä koskevat uutiset olisivat saattaneet poiketa
kuvernöörien virallisista vuodentulokertomuksista. —
Paino-tarkastajain puuttuva suomenkielen taito väliin aiheutti
hullunkurisuuksia. Kun eräs Oulun Viikkosanomain
maa-seutukirjeenvaihtaja valitti paikkakuntalaistensa lukutaitoa
niin huonoksi, etteivät »kaikki tuntisi I:tä, jos tulisi
maantiellä vastaan», pyyhki painotarkastaja nämä sanat pois
huomauttaen, ettei Jumalan nimeä saa lyhentää. Hän ei
ymmärtänyt, että kirjoittaja tarkoitti i-kirjainta.
V. 1847 oli Tikkanen ystäväinsä Antero Wareliuksen,
August Ahlqvistin ja Taneli Europaeuksen kanssa
alkanut julkaista suomenkielistä, edellä jo mainittua
Suometar-nimistä lehteä. Se koetti toteuttaa Snellmanin aatteita
suomenkielisessä asussa, mutta 1850 v:n kielikielto aiheutti
sen lakkaamisen, tosin vain toistaiseksi.
Täkäläiset ruotsinkieliset virkavallan edustajat suosivat
samanlaisia ajatuksia, jotka ilmenivät v:n 1850 surullisessa
kielikiellossa. Tämä kielto ei kuitenkaan näytä olevan
lähtöisin heistä vaan Venäjältä. Siellä nimittäin samaan aikaan
ryhdyttiin aivan vastaavanlaatuisiin toimenpiteisiin. Mutta
suomenkielisen kirjallisuuden julkaisuhankkeista on kyllä
ilmianto Pietariin tehty täältä käsin.
Suomenkielen tutkimus.
1850 v:n kielikielto ei koskenut suomenkielen ja
suomalaisen kansanrunouden tieteellistä tutkimista. Päinvastoin
hallitus osoitti sitä kohtaan suopeutta määräämällä, että
yliopistoon oli perustettava suomenkielen professorinvirka.
Käydessään Helsingissä maaliskuun puolivälissä 1851
silloinen perintöruhtinas, sittemmin keisari Aleksanteri II, itse
henkilökohtaisesti antoi valtakirjan tähän uuteen virkaan
Matias Aleksanteri Castrénille.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
