Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oikeustaistelun aika - Puolue-erimielisyys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
201
Siellä santarmiviranomaiset sekaantuivat tuomioistuinten
päätöksiin, milloin ne eivät menneet heidän mielensä mukaan,
loukkasivat kunnallista itsehallintoa, vapauttivat törkeistä
rikoksista vangittuja mieluisiaan henkilöitä; nimismiehiksi
määrättiin henkilöitä, jotka eivät olleet käyneet edes
kansakoulua ja olivat häpeällisistä rikoksista tuomittuja
j. n. e. Mainitaanpa sellaistakin tapahtuneen, että ylemmät
viranomaiset käskivät alempia hankkimaan tarvitsemiaan
asiakirjoja »vaikkapa väärennettyinä».
Kun asevelvollisuuskutsunnat varsinkin keväällä 1902
onnistuivat huonosti, näyttää se panneen Venäjän
hallituksen hetkeksi epäröimään, oliko syytä jatkaa Bobrikovin
politiikkaa Suomessa. Venäläinen historiankirjoittaja kenraali
Borodkin kertoo, että Bobrikov itse joulukuussa 1902 arveli,
että hänen »on paras luovuttaa paikkansa toiselle», mutta
vähän ajan perästä jyrkkä Suomen vastainen politiikka
Venäjällä jälleen pääsi voitolle. Huhtikuussa 1903 Bobrikoville
annettiin diktatuurivaltuudet. Niiden nojalla hän karkotti
joukon sortojärjestelmää jyrkimmin vastustavia kansalaisia
pois maasta. Venäläiset santarmit ja poliisin palveluksessa
olevat suomalaisen yhteiskunnan hylkiöt alkoivat tämän
jälkeen tunkeutua yksityisiin koteihinkin pitämään
tarkastuksiaan. Tällaiset tarkastukset aiheutuivat ilmiannoista,
jotka poliisi- ja santarmilaitoksen suosimina tulivat yleisiksi
ja joita kaikenlaiset rappeutuneet henkilöt harjoittivat
mieli-töinään milloin kostonhalusta, milloin palkkion toivossa.
Puolue-erimielisyys.
Samaan aikaan kuin Bobrikov teki tuhotyötään maamme
oikeuksien hävittämiseksi, raastoi kansaamme jyrkempi
puolue-erimielisyys kuin koskaan aikaisemmin. Syntyi
ylitsepääsemätön kuilu perustuslaillisten eli passiivisen vastarinnan
kannattajain ja vanhain suomenmielisten
(»suomettarelais-ten») välillä.
Vanhain suomenmielisten käsityksen mukaan maan
pelastamiseksi oli vahvistettava suomalaista
kansallisuus-ja isänmaallisuustunnetta, perustuslaillisten ajatustavan
mukaan taas oli ylläpidettävä ja lujitettava yhteiskunnan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
