Raamattu / Lk.15 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Lk.15

  1.  Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä
      kuulemaan häntä.
  2.  Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä
      ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
  3.  Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
  4.  "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden
      niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan
      ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
  5.  Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
  6.  Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja
      naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä
      löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
  7.  Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä
      syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä
      yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
  8.  Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän
      kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise
      huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
  9.  Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset
      ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan,
      jonka olin kadottanut'.
 10.  Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä
      syntisestä, joka tekee parannuksen."
 11.  Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
 12.  Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa
      tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille
      omaisuutensa.
 13.  Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken
      omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti
      tavaransa eläen irstaasti.
 14.  Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen
      maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
 15.  Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä
      lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
 16.  Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita
      siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
 17.  Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni
      palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä
      nälkään!
 18.  Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen
      tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
 19.  enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee
      minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
 20.  Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli
      kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä
      vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
 21.  Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä
      taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että
      minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
 22.  Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet
      ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja
      kengät hänen jalkaansa;
 23.  ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja
      pitäkäämme iloa,
 24.  sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli
      kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
 25.  Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja
      lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.
 26.  Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä
      se oli.
 27.  Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi
      teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.
 28.  Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen
      isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
 29.  Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta
      minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi
      laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut
      vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
 30.  Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun
      omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit
      syötetyn vasikan.'
 31.  Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni,
      ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.
 32.  Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi
      oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen
      löytynyt.'"