Raamattu / Ap.t.8 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ap.t.8

  1.  Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä
      nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki
      hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi
      apostolit.
  2.  Ja muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat Stefanuksen ja
      pitivät hänelle suuret valittajaiset.
  3.  Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja
      raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen.
  4.  Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen
      ja julistivat evankeliumin sanaa.
  5.  Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille
      Kristusta.
  6.  Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui,
      kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka
      hän teki.
  7.  Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois
      huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani.
  8.  Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.
  9.  Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka
      harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen
      olevansa jokin suuri;
 10.  ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat:
      "Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan 'suureksi'".
 11.  Ja he kuuntelivat häntä sentähden, että hän kauan aikaa oli
      noituuksillaan heitä hämmästyttänyt.
 12.  Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia
      Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he
      ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
 13.  Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli
      Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria,
      voimallisia tekoja hän hämmästyi.
 14.  Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että
      Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän
      tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
 15.  Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he
      saisivat Pyhän Hengen;
 16.  sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he
      olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
 17.  Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän
      Hengen.
 18.  Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle
      apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa
 19.  ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä
      käteni panen, se saa Pyhän Hengen".
 20.  Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi
      kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla
      saatavissa.
 21.  Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun
      sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.
 22.  Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa
      - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi
      annetaan.
 23.  Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni
      vääryyden siteissä."
 24.  Niin Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te minun edestäni
      Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette
      sanoneet".
 25.  Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat
      he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian
      kylässä.
 26.  Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene
      puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas
      Gassaan ja on autio".
 27.  Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen
      mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja
      koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin
      rukoilemaan
 28.  ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta
      Esaiasta.
 29.  Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä
      noita vaunuja".
 30.  Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta
      Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?"
 31.  Niin hän sanoi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua
      opasta?" Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan
      viereensä.
 32.  Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niinkuin lammas hänet
      viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä
      edessä, niin ei hänkään suutansa avaa.
 33.  Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka
      kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois
      maan päältä."
 34.  Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Minä pyydän sinua:
      sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin
      toisesta?"
 35.  Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta
      julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
 36.  Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra
      sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
 38.  Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen,
      sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
 39.  Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki
      Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän
      jatkoi matkaansa iloiten.
 40.  Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja
      julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli
      Kesareaan.