Raamattu / Ef.4 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ef.4

  1.  Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä
      vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
  2.  kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä
      kärsien toinen toistanne rakkaudessa
  3.  ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
  4.  yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen
      ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
  5.  yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
  6.  yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien
      kautta ja kaikissa.
  7.  Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan
      mitan mukaan.
  8.  Sentähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti
      vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille".
  9.  Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli
      astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
 10.  Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia
      taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.
 11.  Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset
      evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
 12.  tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen
      ruumiin rakentamiseen,
 13.  kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan
      tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden
      iän määrään,
 14.  ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita
      viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja
      eksytyksen kavalissa juonissa;
 15.  vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin
      kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
 16.  josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen
      jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman
      määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
 17.  Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako,
      niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,
 18.  nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina
      Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja
      sydämensä paatumuksen tähden,
 19.  ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden
      valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.
 20.  Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,
 21.  jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet,
      niinkuin totuus on Jeesuksessa:
 22.  että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te
      ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja
      seuraten,
 23.  ja uudistua mielenne hengeltä
 24.  ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu
      totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.
 25.  Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin
      lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
 26.  "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon
      laskea vihanne yli,
 27.  älkääkä antako perkeleelle sijaa.
 28.  Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin
      työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että
      hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
 29.  Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan
      sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista
      niille, jotka kuulevat.
 30.  Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on
      teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
 31.  Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus,
      kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
 32.  Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä,
      anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on
      Kristuksessa teille anteeksi antanut.