- Project Runeberg -  Satukirja lapsille : norjalaisia kansansatuja /
16

(1890) [MARC] Author: Peter Christen Asbjørnsen, Jørgen Moe Translator: David Konstantin Wyyryläinen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

16 Norjalaisia kansansatuja.

kulkenut semmoinen seura ohitse, mutta se tapahtui
entisenä hyvänä aikana, jolloin äidinäidin äidinäiti
leipoi killinginkakkuja ja antoi killingin takaisin.

Silloin avasivat hiidet nauruveräjänsä selko-
selälleen: ,,ha, ha, ha, ha!* panivat he: ja pitivät
kiinni toisistansa.

, Koska olemme maanneet niin kauan, niin on
parasta, että käännämme nenämme kotia päin ja
panemme maata", sanoivat he, ja kulkivat samaa
tietä takaisin kotiinsa.

— Kettu kiiruhti nyt kuninkaan pojan perästä,

mutta kun he tulevat sen kaupungin luokse, jossa
ravintola ja huninkaan pojan veljet olivat, sanoi
kettu:
, Minä en tohdi tulla kaupungin läpi koirien
tähden, minun täytyy mennä omaa tietäni täältä
yläpuolitse; mutta sinun pitää varoa itseäsi hyvin,
ett’eivät veljesi saa sinua tavata."

Kaupunkiin tultuansa ajatteli kuninkaan poika,
että olisi liian huonosti, jos ei hän menisi sisään
katsomaan veljiänsä ja puhumaan heidän kanssansa
paria sanaa, ja sillä tavoin pysähtyi hän sinne vä-
häksi aikaa. Mutta kun hänen veljensä näkivät hä-
net, tulivat he ulos ja ottivat häneltä pois sekä nei-
din ja hevosen että linnun ja lehmuksen ja kaikki
tyyni; hänet itsensä panivat he tynnyriin ja heittivät
sen mereen ja lähtivät itse neidin, hevosen, linnun
ja lehmuksen kanssa kotia kuninkaankartanoon. Mut-
ta neiti ei tahtonut puhua ja tuli kalpean ja viheli-

jäisen näköiseksi; hevonen kävi niin laihaksi ja
— kurjaksi, että se tuskin pysyi koossa; lintu oli ääneti
eikä enää laulanut, ja lehmus surkastui.

Kettu käveli sen kaupungin ulkopuolella, jossa
ravintola ja hauskuus oli, vaanien ja odotellen ku-
ninkaan poikaa ja kaunista neitiä ja kummastellen,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 19:01:50 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/satulapsi/0018.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free