Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1. Rakennustaide.
5
koja;1) ainoastaan Turun tuomiokirkko on basilikamainen rakennus, jossa
keskilaiva kohoaa niin korkealle, että sen seinissä on ikkunat, joista valo
virtaa kirkkoon.
Sama yksinkertaisuus ja jäsentelyn puute, joka, niinkuin edellisestä
nähdään, on sääntönä kirkon yleiseen suunnitelmaan nähden, huomataan niin
ikään rakennuksen erityisosissa. Harmaa kivi, jota rakentajat käyttivät —
harvemmin kalliosta lohkaistuna ja suorasärmäiseksi hakattuna kuin
semmoisena minä se saatiin kivimäistämme —, ei mukautunut muuta kuin (noin
41/2—6l/2 jlk.) paksuiksi ja suorakulmaisiksi (korkeudeltaan noin 20—25 jlk.),
kokonaan koruttomiksi seiniksi. Tiiliä käytettiin ylimalkaan vaan korkeiden
päätykolmioiden yläpuoliin, jotka milt’ei aina koristettiin risteillä,
akkuna-ynnä muilla suora- tahi pyöreämuotoisilla syvennyksillä, sekä ovi- ja
akkuna-läpien kaarroksiin, ilman että tämän rakennusaineen suurempi taipuvaisuus
olisi mainittavasti saattanut hienompien muotojen etsintään. Ainoastaan
Turun tuomiokirkko ja Hattulan vanha kirkko ovat kauttaaltaan
tiilirakennuksia. Ulkoa (Gottlannista) tuotua kalkkikiveä on vaan aniharvoin
porttaa-leihin ja lattioihin käytetty. Näin ollen ei voi oudoksua, että ne pilarit, jotka
erottavat laivat toisistaan ja kannattavat holveja ovat melkein yhtä
törkeä-tekoiset kuin seinien ulkopuolella nähtävät tukipilarit. Aivan yleisesti ovat
näet pilarit paksuja nelikulmaisia muuripätkiä Oman jalustaa ja ilman
kapi-teeliä. Näihin yhtyvät vyökaaret ja holviruoteet ihan välittömästi, niin
vanhemmissa kirkoissa, joissa holvien raskas mataluus viittaa välitystyylin aikaan
ja niinpä usein myöhemmissäkin, joissa kaarrokset nousevat jyrkemmin ja
keveämmin ja holviruoteiden lukuisuus tekee välittäväin jäsenten puutteen vielä
tuntuvammaksi. Jälkimäisissä, gootilaisissa rakennuksissa ilmaantuu
kuitenkin monesti vähän kehittyneempi muotoaisti. Nelikulmaisten pilarien sijassa
nähdään joskus kahdeksankulmaisia, ja kaaret ja holviruoteet ovat
huolellisemmin ja somemmin muodostetut, ja niiden yhtyminen kantaviin osihin on
olkakivillä välitetty. Hyvin yleisesti ovat keskilaivan holvit tähdenmuotoisia
tahi joskus vielä rikkaampijakoisiakin, jota vastoin ristiholvit ovat tavallisia
kapeimmissa sivulaivoissa sekä sakaristossa ja asehuoneessa. Viime
mainituissa rakennuksen-osissa tapaa jolloin kulloin tynnyriholvinkin. Usein
lienevät holvit kirkkoa myöhemmät; on näet luultavaa, että monessa aluksi oli
laudoista tehty katto, joka vasta aikaa voittaen ja varojen karttuessa sai
väistyä tiiliholvien tieltä. Semmoinen on tiettävästi kehitys ollut Ruotsissa,
ja meillä on ainakin ollut niin laita Taivassalon kirkossa, jossa holvit nyt
lepäävät pilareilla ja pilastereilla, mutta jossa alkuansa on ollut nykyisiä
pi-lastereita korkeampi, keskikohdalta tynnyriholvinmuotoinen puinen katto. Koska
muutamissa muissakin kirkoissa holvit samalla tavoin paitse pilareihin
nojaavat pilastereihin eikä itse seiniin, niin on täysi syy mainittuun
olettamukseen. Paikoittain on vanhoissa kivikirkoissamme vieläkin puinen katto, tavan
mukaan tynnyriholvin muotoon laudoista kokoonpantu. Syynä siihen, että
porttaalit ja akkunatkin tarjoavat niin vähän vaihtelevia tyylimuotoja ei ole
ainoastaan niidenkin osien yleinen yksinkertaisuus, vaan vielä enemmän se
seikka, että niitä — etenkin jälkimäisiä — on säännöllisesti myöhemmin
laajennettu. Sisäänkäytäviä on oikeastaan kaksi, toinen länsipäädyssä, toinen
eteläpuolella, jonka lisäksi muutamin paikoin tulee kolmas, pienempi „papin
ovi" myöskin eteläseinässä kuorin rajalla. Porttaalein ainoa tavallinen
koristus on siinä, että aukon syrjät kaarroksineen ovat suorakulma-asteilla
profiloidut; harvemmin ovat asteet pyörösauvanmuotoisia, taikka vaihtelevat
pyörösauvat ja suorakulmat keskenään. Itse kaarros on niinkuin jo ylem-
’) Yrt, W. Liibke, Taiteen historia, I. s. 353.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
