- Project Runeberg -  Sumalaisen Taiteen Historia Pääpiirteissään /
59

(1891) Author: Eliel Aspelin-Haapkylä
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

2. Kuvanveistotaide.

59

vuotta harjoitteli hän siellä opintoja työskennellen yhdessä atelierissa Takasen
kanssa. Saatuaan valmiiksi marmorisen kuvateoksen „Amor ruusun kanssa"
muutti hän Parisiin, jossa teki työtä J. P. Cavelierin atelierissa. Sittemmin
oli hän kauan kotimaassa, mutta 801uvun loppupuolelta on hän jälleen
työskennellyt Parisissa. Hänen omatakeiset teoksensa „Linkooja" ja »Jousimies"
(kipsivalelmina taideyhdistyksen kokoelmissa) ja »Työmies" (rintakuva) sekä
Väinämöisen ja Ilmarisen sementistä valetut pystykuvat ylioppilastalon
fasaa-din komeroissa ovat luonteeltaan realistisia ja omituisen voimakkaita.
Samaa suuntaa on Stigellin viimeinenkin rohkeasti sommiteltu teos,
»Haaksirikkoiset" (1891), joka »kiitoksella mainittiin" Parisin salongissa ja jossa
suuressa, taidokkaasti rakennetussa maalauksellis-luonteisessa ryhmäesityksessä
taiteilija tehokkaalla tavalla on kuvannut mitä draamallisimman kohtauksen.

Etevin nuorista kuvanveistäjistämme on kieltämättä Vilhelm Wallgren
(s. Porvoossa 1855). Oltuansa Helsingin polyteknisen opiston oppilaana
alkoi hän v:sta 1878 harjoittaa taideopintoja Parisin Ecole des Beaux Arts’issa
ja J. P. Cavelierin atelierissa. V:sta 1880 on hän joka vuosi näytellyt
teok-siansa salongissa. Hänen ensimäisen kehitysjaksonsa tuotteita ovat pronssiin
valettu »Kalastaja poika" (1883) sekä seuraavana vuonna valmistuneet
»Haravoiva tyttö" ja »Poika, joka leikkii kravun kanssa" (marmorista),
molemmat taideyhdistyksen omat. Näissä samoin kuin muutamissa rintakuvissa
(A. Strindberg) ilmaantui kotona ennen näkemätöntä realismia; mutta toisissa
myöhemmissä teoksissa on taiteilija luopumatta tästä kannastaan osannut
suuresti jalostaa muotokäsitystään. Huomattavimmat toisen jakson teokset
ovat: Viipurin kaupunkia varten tehty Torkel Knuutinpojan yliluonnollisen
suuri pystykuva (1887), joka vastaiseksi on jäänyt pronssiin valamatta, »Kaiku",
kannolla istuva poika, (marmorista sekä luonnollisessa että pienennetyssä
koossa), »Marjatta" (1888, pienennettynä marmorista keis. palatsissa) ja »Aino"
Kalevalan mukaan (1889), marmorinen Kristus (1890) —relievinmuotoon
kuvattu ristiinnaulitun pää — taideyhdistyksen oma, »Äidin rakkaus" (1890),
rintakuvan tapainen sommittelu, josta marmorikappale on tilattu Ranskan
valtionkokoelmia varten, »Ophelia" (1889) ja »Volubiliä" (1890) nimiset
mi-taljonirelievit sekä K. L. Engelin monumentalinen pronssinen rintakuva ja
A. Edelfelfin, Fredrik Paciuksen ja Ida Aalberg-Kivekkään marmoriset
muotokuvat. Näillä teoksilla, joista syvätunteinen Kristuksen kuva ja kaunis
Marjatta ovat etevimmät, on tämä lahjakas ja tuottelias kuvanveistäjä astunut
suomalaisten taiteilijain eturiviin.

Viimeksi on vielä mainittava Emil E. Wikström (s. Turussa 1864), joka
ensiksi sekä kotimaassa että pari vuotta Wienissäkin opetteli puupiirrostaitoa,
mutta v. 1885 päästyään Parisiin vakaantui päätöksessään antautua
kuvanveistäjäksi. Helsingissä hän talvella 1887 muotoeli »Mansikkatytön", joka
palkittiin taideyhdistyksen ensimäisellä palkinnolla, ja seuraavana talvena
Wienissä, sikäläisen taideakatemian oppilaana, Tampereen kaupungin
tilauksesta lahjoittajan G. F. Ahlgrenin pronssisen rintakuvan. Sittemmin
työskenteli Wikström jälleen Parisissa, nauttien Chapun ohjausta ja teki »Kullervon
paimenena" sekä ruiskukaivosommituksen, joka kuvaa Kalevalassa kerrottua
taistelua Ilmarisen takoman kotkan ja Tuonelan hauen välillä (1889).
Pystykuva »Tukinuittaja" valmistui niinikään Parisissa, ennenkuin hän palasi
kotimaahan tehdäkseen »Säästäväisyyttä", »Kauppaa" ja »Teollisuutta" esittävät
yliluonnollisen suuret pystykuvat, jotka koristavat säästöpankin uhkeaa
rakennusta Turussa. Paitse mainituissa teoksissa on tämä nuori taiteilija useissa
muotokuvissakin osottanut omistavansa varttumistaan varttuvaa kykyä ja
luontaista taipumusta taiteesensa.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 01:53:18 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/taiteenhi/0069.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free