Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I osa — Vanha merirosvo - 3. Musta merkki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
25
muihin ihmisiin ja näytti hautovan omia ajatuksiaan,
melkeinpä hourailevan. Kerrankin hän esimerkiksi
rupesi kaikkien meidän suureksi hämmästykseksi
laulamaan aivan erilaista laulua, jotain maalaisten
rakkauslaulua, jonka hän varmaankin oli oppinut
nuoruudessaan ennenkuin rupesi merimieheksi.
Tällaista oli elämämme aina maahanpanijaisten
jälkeiseen päivään. Tuona kylmänä, sumuisena päivänä
kello kolmen seuduissa iltapäivällä seisoin ulko-ovella
mieli täynnä surullisia ajatuksia isäni kuoleman
johdosta, kun näin jonkun tulevan hitaasti tietä pitkin.
Hän oli nähtävästi sokea, sillä hän tunnusteli kepillä
eteensä ja viheriä varjostin peitti hänen silmänsä ja
nenänsä. Vanhuudesta tai heikkoudesta hän kulki
kumarassa ja päällään hänellä oli suunnaton, ryysyinen
merimieskauhtana, jonka päähine teki hänet aivan
muodottomaksi. En koskaan elämässäni ollut vielä nähnyt
niin kauhean näköistä olentoa. Hän pysähtyi vähän
matkan päähän ravintolasta ja puhui luonnottomalla,
yksitoikkoisella nuotilla tyhjyyteen edessänsä:
»Tahtoisiko joku hyvä ystävä sanoa sokealle
mies-raukalle, joka on kadottanut silmiensä kalliin valon
kunniakkaasti puolustaessaan isäinmaataan, Englantia, ja
Jumala siunatkoon Yrjö kuningasta! — missä tai missä
osassa tätä maata hän nyt lienee?»
»Olette ’Amiraali Benbowin’ luona Mustan
Kummun lahden rannalla, mies hyvä», vastasin minä.
»Kuulen äänen», sanoi hän — »nuoren äänen.
Tahdotteko ojentaa minulle kätenne, hyvä nuori
ystäväni, ja viedä minut sisään?»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
