Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I osa — Vanha merirosvo - 3. Musta merkki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Minä ojensin käteni ja tuo kamala,
hempeäpuhei-nen, silmätön olento samassa tarttui siihen kuin
rauta-pihdeillä puristaen. Minä hämmästyin niin, että yritin
ponnistautua irti otteesta, mutta sokea vetäisi minut
yhdellä ainoalla nykäyksellä aivan vierellensä.
»Nyt, poika», virkkoi hän, »sinun on vietävä
minut kapteenin luo».
»Sitä en», vastasin, »totta totisesti uskalla tehdä.»
»Joutavia», hän irvistäen virkkoi. »Vie minut
suoraan sisään, taikka minä rusennan käsivartesi».
Ja näin sanoen hän väänsi kättäni niin
armottomasti, että minä parahdin tuskasta.
»Teidän omaa parastanne», selitin, »minä
tarkoitan. Kapteeni ei ole entisellään. Hänellä on paljastettu
miekka edessään. Eräs toinen herra —»
»Eteenpäin, mars», keskeytti hän; ja niin julmaa,
kylmää ja ilkeätä ääntä kuin sen sokean miehen minä
en vielä ollut kuullut. Se lannisti minut varmemmin
kuin kipu, ja minä tottelin häntä viipymättä kävellen
suoraan ovelle ja vierastupaa kohti, jossa sairas
merirosvomme istui rommistaan juopuneena. Sokea mies
pysyttelihe aivan rinnallani pidellen minua lujasti kiinni
ja nojautuen minuun raskaammin kuin oikeastaan
siedin kään.
»Vie minut suoraan hänen eteensä, ja kun olen
näkyvissä, huuda ’Täällä on eräs toverinne, Bill’. Jos
et niin tee, niin minä teen näin», ja hän puristi niin
että päätäni huimasi.
Kaikki tämä sai minut niin mielettömästi
pelkäämään sokeaa miestä, että minä unohdin kapteeniakin
kammovani, ja vierastuvan ovea avatessani minä vapise-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
