Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I osa — Vanha merirosvo - 4. Merimiesarkku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
35
joutuisimme kuun valoon. Eikä siinä vielä ollut kaikki.
Korvamme eroittivat jo juoksevia askeleita ja kun
tä-hystelimme niiden suuntaan, näimme edestakaisin
heiluvan valopilkun, joka läheni nopeasti ja osoitti, että
joku tulijoista kantoi lyhtyä.
»Poikani», virkkoi äitini äkkiä, »ota rahat ja juokse
edelleen. Voimani ovat lopussa.»
N vt oli meidän viimeinen hetkemme lyönyt,
ajat-telin. Miten sadattelinkaan naapuriemme pelkuruutta,
miten soimasinkaan äitini tunnokkaisuutta ja saituruutta.
hänen uhkarohkeuttaan alussa ja heikkouttaan nyt.
Onneksi olimme juuri pienen sillan luona. Minä autoin
horjahtelevan äitini tämän reunalle ja siellä hän
huohottaen vaipui olkapääni varaan. En tiedä miten
voimani riittivät siihen ja pelkäänpä että käsittelin häntä
sangen kovakouraisesti, mutta minä onnistuin
laahaa-maan hänet törmältä alas ja jonkun verran sillan
kaaren alle. Kauemmas en kyennyt häntä vetämään sillä
silta oli niin matala että vain ryömimällä voin sen
alla liikkua. Sinne meidän nyt oli jäätävä — äitini
melkein kokonaan näkyvissä ja me molemmat
kuulo-matkassa ravintolasta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
