- Project Runeberg -  Aarresaari /
57

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II osa — Laivakokki - 7. Minä matkustan Bristoliin

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

57

; inukset olivat heille kaikille lakina. Ei kukaan muu
kuin Redruth olisi uskaltanut edes nurista.

Seuraavana aamuna me lähdimme jalkaisin
»Amiraali Benboxviin» ja siellä tapasin äitini hyvissä
voimissa. Kapteeni, joka niin kauan oli ollut kiusanamme,
I oli mennyt sinne missä pahat ihmiset eivät enää ole
i toisten vaivana. Junkkari oli korjauttanut kaikki
vau-। riot ja uudelleen maalauttanut vierashuoneet ja
nimi-j kilven, olipa hankkinut lisää huonekalujakin, — ennen
kaikkia kauniin nojatuolin äidilleni
anniskeluhuonee-I seen. Hän oli vielä hankkinut passaripojankin, ettei
äitini olisi ilman apua minun poissa ollessani.

Vasta tuon pojan nähtyäni minä käsitin asemani.
I Siihen saakka minä olin ajatellut seikkailuja, jotka
mi-i nua odottivat, enkä ollenkaan kotia, josta oli erottava.
; Nyt kun näin tuon kömpelön vieraan, joka jäi äitini
, seuraksi minun sijaani, tunkivat kyyneleet ensi kerran
silmiini. Pelkäänpä tehneeni pojan päivät sangen
kar-i väiksi. Hän kun oli toimeensa tottumaton, sain minä
; tuhkatiheään tilaisuuksia ojentaa ja moittia häntä, enkä
| minä suinkaan laiminlyönyt käyttää niitä hyväkseni.

Yö kului ja seuraavana päivänä päivällisen jälkeen
I Redruth ja minä olimme jälleen matkalla. Minä sanoin
hyvästit äidilleni ja lahdelmalle, jonka rannalla olin
pienestä pitäen elänyt, ja vanhalle rakkaalle »Amiraali
Benboxville» — vaikka se uudelleen maalattuna ei enää
ollut minulle yhtä rakas kuin ennen. Viimeisinä oli
mielessäni kapteeni, joka niin usein oli töyhtöhattuineen,
arpisine poskineen ja messinkisille kaukoputkilleen
rannikkoa astellut. Samassa jo olimme tien mutkauksessa,
I ja kotini hävisi näkyvistäni.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0065.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free