Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II osa — Laivakokki - 8. »Tähystäjässä»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
61
heti ensi silmäyksellä arvasin Pitkäksi Johniksi. Hänen
(vasen jalkansa oli melkein lonkasta poikki, ja vasenta
(kainaloansa hän tuki sauvaan, jota hän käytteli
tavat-toman ketterästi hypellen sen avulla paikasta toiseen
kuin mikäkin lintu. Hän oli hyvin kookas ja vankka,
naama leveä kuin kinkun kylki — sileä ja kalvakka,
Imutta älykäs ja myhäilevä. Hän näyttikin olevan mitä
parhaimmalla tuulella, vihelteli pöytien välitse
liikkues-jsaan ja mieluisimmille vierailleen hänellä oli joku
leikkisä sana tai taputus olkapäälle varattuna.
Sanoakseni nyt teille totuuden minä olin jo silloin,
ikun junkkari Trelawney kirjeessään mainitsi pitkästä
Johnista, ruvennut pelkäämään, että hän olisi sama
yksijalkainen merenkävijä, jota vanhassa »Benboxvissa» olin
niin kauan odotellut. Mutta heti kun miehen
ravinto-iässä näin, minä muutin mieltäni. Olin nähnyt
kapteenin ja Mustan Koiran ja sokean Pe\vin ja luulin
tietäväni minkälaisilta merirosvot näyttivät — aivan
toisenlaisia heidän piti mielestäni olla kuin tämä siisti
ja iloinen ravintoloitsija.
Minä rohkaisin heti mieleni, astuin sisään ja
menin suoraan mieheni luo, joka sauvaansa nojaten puheli
muutaman vieraansa kanssa.
»Hra Silver, sir?» kysyin ojentaen kirjelippua.
»Aivan oikein, poikaseni», vastasi hän, »se on
kun onkin nimeni. Kukapa sinä sitten?» Samassa
hän, junkkarin kirjelmän huomatessaan, näytti aivan
kuin säpsähtävän.
»Ahaa!» huudahti hän äänekkäästi ja ojensi
minulle kätensä, »jo ymmärrän. Sinä olet meidän uusi
laivapoikamme; hauskaa tutustua.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
