- Project Runeberg -  Aarresaari /
81

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II osa — Laivakokki - 10. Matka

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

8i

Näin se tapahtui.

Me olimme käyttäneet hyväksemme pasaadituulia
saadaksemme suoran kurssin sitä saarta kohti, jonne
pyrimme — minä en ole oikeutettu puhumaan
selvemmin — ja nyt me laskimme suoraan sitä kohti pitäen
yöt päivät tarkkaa tähystystä. Tarkimpien laskujen
mukaan meillä piti olla vain noin päivänmatka jälellä, ja
sinä yönä tai viimeistään seuraavana aamupäivänä
meidän piti saada Aarresaari näkyviin. Suuntamme oli
SSW, tuuli tasainen ja merenkäynti vähäinen.
Hispa-niola keinui tyynesti, tuontuostakin pärskäyttäen
keula-puulleen vaahtoa laineista. Kaikki purjeet vetivät;
jokainen oli mitä hilpeimmällä mielellä, kun nyt olimme
niin lähellä seikkailuretkemme ensimäisen osan loppua.

Tuona iltana, kohta auringon laskettua, kun olin
töistäni päässyt ja menossa makuulle, pisti päähäni, että
omena maistuisi hyvälle. Minä juoksin kannelle. Vahti
oli äärimmäisessä keulassa maata tähystämässä.
Peränpitäjä piti silmällä purjeita ja hiljakseen aikansa kuluksi
vihelteli. Tämä olikin ainoa kuultava ääni
lukuunottamatta veden sohinaa keulassa ja sivuilla.

Minä kömmin koko mies omenatynnyriin ja
huomasin että vain jokunen omena oli enää jälellä. Mutta
kun parhaillaan istuin siellä pimeässä ja laineiden
lois-kinasta ja laivan tuudittavasta keinunnasta joko vaivuin
tai olin vaipumaisillani uneen, niin joku painava mies
istuutui raskaasti aivan tynnyrin viereen. Tynnyri
rutisi kun hän nojasi hartiansa sitä vasten ja minä olin
juuri ulos hyppäämäisilläni, kun mies alkoi puhua. Se
oli Silverin ääni ja muutamat lauseet kuultuani minä
en olisi mistään hinnasta näyttäytynyt, vaan makasin
Stevenson, Aarresaari. — 6

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0089.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free