Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II osa — Laivakokki - 10. Matka - 11. Mitä minä kuulin omenatynnyriin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
82
aloillani vavisten ja kuunnellen hurjan pelon ja
uteliaisuuden valtaamana; sillä näistä muutamista lauseista
minä käsitin, että kaikkien uskollisten miesten henki
riippui yksistään minusta.
ii Luku.
Mitä minä kuulin omenatynnyriin.
»Ei, en minä», Silver puhui. »Flint oli kapteeni:
minä olin aliperämies. Samat tykit, jotka minulta
veivät jalan, puhkasivat Pewiltä kajuutanikkunat. Hän oli
oikea oppinut tohtori, se joka jalkani leikkasi — opiston
ja kaikki käynyt — vatsa täynnä latinaa ja muuta hy
vää; mutta hänet hirtettiin kuten koira, ja jätettiin
auringon paistettavaksi, kuin kaikki muutkin Corsc
Castlessa. Ne olivat Robertsin miehiä, ne, ja se ta
pahtui siksi, että he muuttivat laivojensa nimiä —
Royal Fortune j. n. e. Miksi laiva kerran on kasteta
niin anna sen sinä pysyä, sen minä sanon. Niin oi
Cassandran laita, joka toi meidät kaikki onnellisest
Malabarista, sen jälkeen kuin England oli vallannu
Intian varakuninkaan, niin oli vanhan Walrusin laita
Flintin entisen aluksen, jonka minä olen nähnyt yltä
päältä verestä punaisena ja kultalastin painosta uppoa
maisillaan.»
»Ah!» huudahti laivamme nuorimman miehen ääni
selvästi vallan ihastuneena, »hän oli seurueen kukka, st
Flint.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
