Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - III osa — Seikkailuni saarella - 13. Miten minä alotin seikkailuni saarella
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TO2
massa paikassa kellumista minä en koskaan tottunu
sietämään ilman kuvotuksia, etenkään en aamulla tyh
jin vatsoin.
Ehkä oli mielentilaani syynä tämä seikka, taikk,
saaren ulkomuoto, sen harmaa alakuloinen metsä jd
karut louhikkokukkulat taikka nuo tyrskyt, joiden sek;
näimme että kuulimme vaahtoisina jymisten lyövär
jyrkkiä rantoja vasten — mutta vaikka aurinko paistat
helotteli kirkkaana ja kuumana ja rantalinnut kaikkialk
vmpärillämme kirkuen kaloja tapailivat ja vaikka olis
luullut, että ken tahansa olisi mielikseen noussut mai
hin niin pitkän merimatkan jälkeen, niin sittenkin kou
risti sydäntäni. Ja siitä hetkestä saakka minä koko ikän
vihasin Aarresaaren muistoakin.
Meillä oli ikävä työ edessämme, sillä tuulesta e:|
ollut toivoakaan. Venheet olivat laskettavat vesille ja
miesvoimalla oli laiva hinattava saaren niemekkeen ym
päri kapeaan kanavaan, joka johti ankkuripaikkaan Luu
rankosaaren taakse. Minä menin vapaaehtoisesti
muutamaan venheistä, jossa minulla luonnollisesti ei ollut
mitään tekemistä. Kuumuus oli vallan sietämätön ja
miehet murisivat työtään. Andersson oli minun ven
heeni päällikkönä, ja sen sijaan että olisi pitänyt järjes
tystä hän murisi kilpaa toisten kanssa.
»No niin», hän kiroten virkkoi, »eihän tätä ikui
sesti kestä.»
Minusta tämä oli hyvin huono enne, sillä siihen
saakka miehet olivat reippaasti ja alttiisti tehneet tehtä
vänsä. Yksistään jo saaren näkeminen oli kurin hoi
lyttänyt.
Pitkä John seisoi koko matkan perämiehen vieressä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
