Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - III osa — Seikkailuni saarella - 14. Ensimäinen ottelu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I 12
Näin sanoen tuo urhea mies käänsi empimättä I
selkänsä kokille ja läksi astumaan rantaa kohti. Mutta
kauas ei hänen oltu sallittu päästä. Karjahtaen tempasi }
John puunoksan, pudotti sauvan kainalostaan ja lähetti I
tuon kömpelön heittoaseen suhisten toveriaan kohti.
Se sattui, pää edellä, keskelle Tom paran selkää
hartioiden väliin. Hänen kätensä heilahtivat ylös, hän parahti
hiljaa ja kaatui.
Ei kukaan ole saanut koskaan tietää vahingoittuikc
hän pahasti tai lievemmin. Äänestä päättäen hänen
selkärankansa lienee kuitenkin taittunut. Mutta hän ei
saanut aikaa toipumiseen. Silver, yksijalkaisena ja ilman
sauvaansakin ketteränä kuin apina, oli tuossa tuokiossa
hänen päällään ja työnsi puukkonsa kahteen kertaan
kahvaa myöten tuohon avuttomaan ruumiiseen. Piilo
paikastani kuulin hänen ääneensä ähkäisevän
kummallakin iskulla.
En tiedä miltä pyörtyminen oikeastaan tuntuu, I
mutta sen tiedän, että silloin maailma hetkiseksi häipyi
sumuksi edessäni; Silver ja linnut ja Tähystäjän
korkein huippu pvörivät sekavina silmissäni ja kaiken- j
moiset kellot ja etäiset äänet kaikuivat korvissani.
Kun jälleen tulin tajuihini, oli hirviöllä jo sauva
kainalossaan ja hattu päässään. Hänen jalkojensa
juuressa makasi Tom liikkumattomana ruohokossa; mutta
murhaaja ei hänestä vähääkään välittänyt, kuivaili vain
veristä puukkoansa ruohotukkoon. Kaikki muu oli
ennallaan, aurinko yhä säälittä paahtoi höyryävää suota
ja vuoren korkeata huippua, ja vain vaivalla sain
vakuutetuksi itseni siitä, että murha todellakin oli tehty
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
