- Project Runeberg -  Aarresaari /
155

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IV osa — Paaluvarustus - 20. Silver lähettiläänä

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

•SS

»Minulla ei ole, mies hyvä», kapteeni Smollett
lausui, »vähääkään halua puhelemaan kanssanne. Mutta
jos teillä on jotakin minulle sanottavana, niin tulkaa
vain. Mutta jos tässä piilee joku juoni, niin on se
teidän syynne ja Herra armahtakoon silloin teitä.»

»Se riittää, kapteeni», John Silver huudahti
iloisesti. »Teidän sananne on kylliksi. Minä tunnen
herran, totta totisesti.»

Me näimme, että lippua pitelevä mies koetti pi
Jättää Silveriä. Eikä se niin ihmeellistä ollutkaan, kun
otti huomioon kapteenin ynseän vastauksen. Mutta
Silver nauroi hänelle ja taputti häntä hartioille
aivan-kuin olisi hänestä ollut mieletöntä puhua vaarasta tässä
tapauksessa. Sitten hän lähestyi aitausta, heitti sauvansa
toiselle puolen, sai koipensa ylös ja hyppäsi tavattoman
ketterästi ja taitavasti aitauksen yli.

Minä tunnustan peittelemättä, että tuo kaikki
kiinnitti huomioni niin kokonaan, ettei minusta vartijana
ollut vähääkään hyötyä. Olinpa jo jättänyt itäisen
am-pumareikänikin ja hiipinyt kapteenin selän taakse. Hän
istui nyt mietteissään kynnyksellä, pää käsien varassa
ja kyynärpäitään polviin nojaten ja katse tähdättynä
veteen, joka hiljakseen pulppusi rautakattilasta hietikolle.
Hän vihelteli itsekseen jotain laulun pätkää.

Silver sai kauheasti ponnistella päästäkseen ylös
kummulle. Kun rinne oli jyrkkä ja täynnä paksuja
kantoja ja hieta pehmeätä, oli hän sauvoinensa siinä
yhtä avuton kuin laiva vastatuulessa. Mutta hän
laahusti äänettömänä ylöspäin ja pääsi viimein kapteenin
eteen, jota hän tervehti komeimmalla tavallaan.
Hänellä oli upein puku yllään, suuri sininen takki, täynnä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0163.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free