Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 22. Miten minä alotin seikkailuni merellä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
»75
kantamiin ja tyrskyjen vaahtoisina myllertävän
rannikkoa vasten.
En ole koskaan nähnyt merta tyynenä Aarresaaren
ympärillä. Vaikka aurinko olisi kirkkaimmillaan
paistanut, ilmassa ei olisi henkäystäkään tuntunut ja
vedenpinta olisi ollut peilityyni, niin sittenkin nuo mahtavat
mainingit vyöryivat pitkin ulkorantaa lakkaamatta,
jymisten yöt ja päivät; ja minä luulen, ettei koko
saarella ollut ainoatakaan paikkaa, jonne niiden pauhu ei
olisi kuulunut.
Minä kävelin pitkin rannikkoa nauttien täysin
rinnoin, kunnes arvelin tulleeni tarpeeksi kauas etelään.
Käyttäen muutamia tuuheita pensaita suojanani minä
ryömin nyt varovasti ylös niemekkeen harjalle.
Takanani oli meri, edessäni satama. Merituuli oli
|O tyyntynyt aivankuin olisi se tavattomaan raivoonsa
pikemmin sisunsa purkanut. Etelästä ja kaakosta tuli
nyt vain kepeitä henkäyksiä, jotka kulettivat mukanaan
suuria sumuvalleja. Satama lepäsi Luurankosaaren
suojassa tyynenä ja lyijynhärmaana, aivankuin sinne
saa-puessammekin. Sen peilikirkkaaseen pintaan kuvastui
selvään Hispaniolan jokainen piirre vesirajasta aina
suur-maston huippuun saakka, jossa riippui merirosvojen
lippu.
Laivan vierellä oli toinen laivavenheistä ja sen
perätuhdoilla istui Silver — hänet minä aina tunsin.
Laivan peräreunustaa vasten nojasi kaksi miestä, toisella
punainen lakki päässään — sama roisto, jonka minä
muutama tunti sitten olin nähnyt hajasäärin istuvan
paaluaidalla. Nähtävästi he nauraen puhelivat, vaikka
minä niin pitkältä matkalta — runsaan mailin päästä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
