- Project Runeberg -  Aarresaari /
177

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 22. Miten minä alotin seikkailuni merellä

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

177

En ollut vielä silloin nähnyt »korakelia», joita
brittiläiset ennen muinoin rakensivat, muita
myöhemmin näin sellaisen, ja parhaiten kuvannen Ben Gunnin
venheen, kun sanon, että se oli ensimäinen ja huonoin
<orakeli, jonka ihminen koskaan on kyhännyt. Mutta
;e korakelin suuri hyväpuoli sillä kieltämättä oli, että
;e oli erittäin kepeä ja helppo kantaa.

Kun nyt olin löytänyt venheen, niin olisi minun
;eikkailuhaluni kai teidän mielestänne pitänyt jo olla
vvdytetty. Mutta tällävälin oli päässäni syntynyt uusi
;uuma, ja minä olin mieltynyt siihen niin itsepäisesti,
että olisin sen luullakseni toteuttanut itse kapteeni
Smollettin kiellostakin huolimatta. Aikomukseni oli
rön turvissa soutaa Hispaniolan luo, katkaista sen
ank-<uriköydet ja antaa aluksen omin päinsä ajautua
rannalle. Minä olin päätellyt, ettei kapinallisilla, aamullisen
vastoinkäymisensä jälkeen, voinut olla mitään muuta
mielessä, kuin nostaa ankkuri ja purjehtia matkoihinsa.
Tämä oli mielestäni estettävä, ja kun äsken olin
nähnyt, miten he jättivät vartijat venheettä, niin arvelin
voivani toteuttaa tuumani jotenkin helposti.

Minä istuuduin odottamaan pimeän tuloa ja söin
vankan aterian korppujani. Yö oli mitä soveliain
aiko-muksilleni. Sumu oli nyt peittänyt koko taivaan, ja
kun viimeinenkin päivänkajastus oli hälvennyt, sulki
synkkä pimeys Aarresaaren mustaan syliinsä.
Nostettuani vihdoin korakelin Olalleni ja haparoituani vlös
kuopasta, jossa olin aterioinut, erotti silmä vain kaksi
pistettä koko satama aineella.

Toinen oli suuri nuotio suolla, jonka ääressä
tappiolle joutuneet merimiehet mellastivat. Toinen taas,
Stevenson, Aarresaari. — 12

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0185.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free