- Project Runeberg -  Aarresaari /
179

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 23. Luodevesi

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

179

maa on, etten minä koskaan olisi päässyt laivalle ilman
vuoroveden apua. Onneksi luode painoi minua oikeaan
suuntaan, meloinpa miten tahansa, ja siellä, suoraan
edessäni, seisoi Hispaniola niin etten sitä vähällä olisi
voinut väistääkään.

Aluksi se häämöitti jonakin yön pimeyttä
tummempana, sitten sen mastojen ja rungon muoto alkoi
erottua, ja seuraavassa silmänräpäyksessä, kuten näytti
(sillä mitä kauemmaksi minä jouduin, sitä nopeampana
luodevesi virtasi), minä jo olin sen ankkuriköyden
kohdalla ja pitelin siitä kiinni.

Köysi oli kireällä kuin jousen jänne — niin
voimakas oli virran paine. Laivan sivuilla virtaava vesi
lipatti ja solisi pimeässä kuin vuoripuronen. Yksi ainoa
sivallus vain merimiesveitselläni, niin Hispaniola läksisi
ajautumaan virran mukana.

Siihen asti oli kaikki niinkuin ollakin piti, mutta
samassa juolahti mieleeni, että pingoitettu köysi äkkiä
katketessaan on yhtä vaarallinen kuin potkiva hevonen.
Vallan varmaa oli, että jos minä olisin kyllin uskalias
leikatakseni Hispaniolan irti ankkuristaan, niin sekä
minä ettävenhoni saisimme heittää huiman kuperkeikan.

Se hillitsi käteni ja jos onni ei olisi taaskin minua
erikoisesti suosinut, niin olisi minun täytynyt luopua
aikeestani. Mutta heikot tuulen henkäykset, jotka
olivat alkaneet puhallella kaakosta ja etelästä, olivat yön
tultua kääntyneet lounaiseen. Parhaillaan asemaa
mietiskellessäni tuli puuska ja painoi Hispaniolaa
vastavirtaan; ja suureksi ilokseni minä tunsin ankkuriköyden
höltyvän ja käteni, jolla siitä pitelin kiinni, painuvan
silmänräpäykseksi veteen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0187.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free