Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 23. Luodevesi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
181
Minusta tämä surullinen runonpätkä liiankin hyvin
soveltui seurueeseen, joka äsken oli niin tuntuvia
tappioita kärsinyt; mutta päättäen kaikesta siitä mitä näin,
nuo merirosvot olivat yhtä tunteettomia kuin meri, jota
purjehtivat.
Viimeinkin tuli odottamani tuulenpuuska, kuunari
kallistui ja painui lähemmäksi. Minä tunsin köyden
taas höltyvän ja voimakkaalla sivalluksella minä
karkasin viimeiset säikeet.
Tuulen vaikutus venheeseeni oli perin vähäinen
■a virta painoi minut melkein samassa tuokiossa
His-paniolan keulaa vasten. Samalla kuunari alkoi hitaasti
kääntyä asettautuen poikkivirtaan.
Minä ponnistelin henkeni edestä, peläten joka
silmänräpäys alukseni kaatuvan, ja huomattuani, etten
kyennyt työntämään sitä suoraan ulos, minä kuletin
sen pitkin laivan sivua peräpuolelle. Viimeinkin olin
vapaa vaarallisesta toveristani, ja juuri kun minä
viimeisen kerran tyrkkäsin venhettäni ulos laivan kyljestä,
koskettivat käteni köyteen, joka riippui kuunarin
perä-kaiteista. Silmänräpäyksessä minä tartuin siihen.
Vaikea minun on syytä tähän tekooni selittää.
Alunpitäen minä tein sen vaistomaisesti, mutta kun
köysi oli kädessäni, ja minä huomasin sen laivaan
kiinnitetyksi, niin alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja
minä päätin vilkaista kajuutan ikkunasta sisään.
Minä vedin hiljakseen köydestä ja kun arvelin
©leväni tarpeeksi lähellä, kohottauduin suuresta vaarasta
huolimatta puoleksi seisoalle ja näm siten kajuutan
katon ja osan sen sisustasta.
Kuunari ja sen pieni toveri soluivat nyt sangen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
