Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 24. Korakelin merimatka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
186
hypähti, aivan kuin vipusimilla tanssien, ja kepeän;
kuin lintu luisui notkoon muurin toisella puolen.
Rohkeuteni pian kasvoi ja minä hankkiuduin istu
maan koettaakseni melomistaitoani. Mutta pieninkii
painon vaihdos saa aikaan äkillisiä muutoksia korake
Iin käytöksessä. Ja tuskinpa olin edes hievahtanut ase
tuiltani, kun venho, kokonaan lopettaen kepeän, taus
sivan liikuntonsa, syöksyi suoraan alas huimaavan kor
kean laineen harjalta ja loiskautti keulansa syvälle seu
raavaan aaltoon.
Minä kastuin ja kauhistuin ja laskeuduin silmän
räpäyksessä entiseen asentoon. Korakeli näytti jälleer
tointuvan ja kuletti minua laineelta toiselle yhtä rau
hallisesti kuin ennenkin. Selvää oli, että se tahtoi pi
tää oman päänsä. Mutta oliko minulla silloin toivot
maihin pääsemisestä, kun en mitenkään voinut vaikut
taa sen suuntaan?
Minua alkoi kauheasti pelottaa, mutta en kuiten
kaan menettänyt malttiani. Ensiksi minä, hyvin varo
vaisesti liikkuen, ammensin merimieshatullani vedet
vähin erin pois korakelista, sitten minä kohotin taa:
vähän päätäni ja aloin tutkia millä tavalla alukseni niir
rauhallisesti laineet sivuutti.
Minä huomasin, että jokainen aalto oli aivan
kuuvuoren selänne kuivalla maalla, täynnä harjuja, tasan
koja ja notkoja, eikä tuollainen suuri, tasainen ja silei
vuori, jolta se rannalta tai laivasta katsottuna näyttää
Kun korakeli omin valtoinsa sai vapaasti käänteleytyä
se niin sanoakseni luikerteli noita matalampia paikkoj:
myöten ja vältti jyrkät rinteet ja korkeammat, taittuva
aallonharjat.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
