- Project Runeberg -  Aarresaari /
211

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 27. »Paljon rahaa»

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

2 1 I

hän ollut mikäkin pehkusäkki ja heilautin hänet yli
laidan. Kovasti polskahtaen hän vajosi mereen, punai
nen myssy irtausi päästä ja jäi kellumaan pinnalle, ja
heti kun vesi oli tyyntynyt, näin minä hänen ja Israelin
makaavan vierekkäin, hiljaa huojahdellen veden
liikkeestä. Vaikka OBrien olikin vielä nuorehko mies,
oli hän kaljupäinen. Siellä hän nyt makasi, kalju pää
murhaajansa polvilla, ja nopsaliikkeiset kalat
uiskenteli-vat molempien ruumiitten yläpuolella.

Olin nyt ypöyksin laivalla. Vuorovesi oli juuri
vaihtunut. Aurinko oli jo painunut niin lähelle
taivaanrantaa, että läntisen rannan puiden varjot alkoivat
ulottua yli koko lahden ja muodostella kuvioita laivan kan
nelle. Iltatuuli oli virinnyt, ja vaikka kaksihuippuinen
kumpu idässä olikin siltä suojana, rupesivat köydet
hiljakseen humajamaan ja veltot purjeet heilahtelemaan.

Minä huomasin siinä vaaran alukselle.
Keulapurjeet sain helposti lasketuiksi, mutta suurpurje oli
pul-mallisempi. Aluksen kallistuessa oli puomi
luonnollisesti heilahtanut ulos sivulle ja sen pää sekä parisen
jalkaa itse purjeesta oli nyt veden alla. Arvelin tämän
vaaraa vielä lisäävän, mutta jännitys oli niin suuri, että
minua vähän peloitti toimenpiteisiin ryhtyminen.
Viimein kuitenkin vedin veitsen esiin ja leikkasin poikki
laskukövdet. Piikki putosi heti alas ja suuri osa
purjeesta levisi veden pinnalle, mutta ponnistelinpa sitten
miten tahansa, niin ei kahveli liikahtanutkaan ja siihen
minun täytyi puuhani lopettaa. Hispaniolan täytyi nyt,
kuten minun itsenikin, luottaa vain onneen.

Koko lahti oli nyt peittynyt metsän varjoon. Muis
tan hyvin, miten viimeiset auringonsäteet pujotteleu-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0219.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free