Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 27. »Paljon rahaa»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
214
Se oli punertava ja lämmittävä ja silloin tällöin se vä
hän himmeni — aivan kuin kokkotulen jäännökset oli
sivat siellä liekehtineet.
En kuolemaksenikaan käsittänyt mikä se oli.
Viimein saavuin raivatun ahon reunaan.
Läntinen puoli oli kuun valaisema, mutta mut
osa siitä ja hirsimaja olivat vielä pimeässä. Majan toi
sella puolen suunnaton nuotio oli palanut hiillokselle
ja hehkui tasaisena punaisena kumona, joka perin räi
keästi erottautui kuun valjusta valosta. Ei elävää olen
toa näkynyt eikä ääntä muuta kuulunut kuin tuulei
hiljainen suhina.
Minä pysähdyin hämmästyneenä] ehkä vähän pe
lästyneenäkin. Tapamme ei ennen ollut laittaa suuri;
nuotioita. Kapteenin määräyksien mukaisesti olimme
olleet suorastaan itaroita polttopuiden suhteen ja minu;
rupesi pelottamaan että poissa ollessani oli jotain paha;
tapahtunut.
Minä hiivin itäisen kulmauksen ympäri pysytte
leytyen koko ajan varjossa, ja sopivassa pimeimmäss;
kohdassa kapusin aitauksen yli.
Varmemmaksi vakuudeksi minä vielä laskeudun
polvilleni ja läksin äänettömästi nelinkontin ryömimääi
majan kulmausta kohti. Likemmä päästyäni mielen
äkkiä suuresti keveni. Se ei ole kyllä itsessään mi
kään miellyttävä ääni, ja monasti olen sitä moittinut
mutta tuona hetkenä se oli minulle kuin kauneint;
musiikkia, kun kuulin toverieni kuorossa kuorsaava!
rauhallisesti nukkuessaan. Vahdin huuto merellä, tue
mieluisa »Kaikki hyvin», ei ole konsaan niin tyynnyt
tävästi korviini kaikunut.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
