Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 29. Musta merkki uudelleen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
234
päässä tuomiopihassa Lontoon kaupungissa! Mutta
kuka tämän kaiken on aikaan saanut? Eikö se ollut
Anderson ja Hands ja sinä, George Merry! Ja sinä
olet viimeinen hengissä oleva tuosta rähisevästä
koplasta; ja sinulla on otsaa asettua kapteeniksi minun
yläpuolelleni — sinulla, joka koko laivueen karille ajoit!
Kautta vuoressa istuvan — tämä jo luisevimmaltakin
kädeltä mahdin vie!»
Silver vaikeni ja Georgen ja hänen toveriensa
naamoista näin, etteivät nämä sanat jääneet vaille
vaikutusta.
»Siinä vastausta ensimäiseen pykälään», Silver
jatkoi pyyhkien hikeä otsaltaan. Hän näet oli
puhunut voimalla, joka pani koko mökin tutisemaan.
»Totta totisesti, sydäntäni vallan etoo kun teille
täytyy puhua. Teillä ei ole järkeä eikä muistia, ja minä
ihmettelen mitä teidän mammanne ajattelivat, kun sai
livat teidän merelle lähteä. Merelle! Onnenpoikial
Kraatareiksi teitä luulisi!»
»Jatka, John», Morgan virkkoi. »Mitäs muihin
pykäliin sanot?»
»Vai muihin pykäliin!» John vastasi.
»Mokomatkin pykälät! Te sanotte, että matkamme on
hutiloitu. Tuhat tulimmaista, kunpa käsittäisittekin, miten
pahasti se on hutiloitu, niin avautuisivat silmänne!
Me olemme niin lähellä hirsipuuta, että niskani vallan
jäykistyy kun sitä ajattelen. Olettehan niitä nähnyt:
riimussa roikkuvat, lintuja ympärillä, merimiehet
sormellaan osoittelevat kun vuoksen mukana ohi
kulkevat. Kuka tuo on?’ muuan kysyy. Tuoko? Sehän
on John Silver. Tunsin miehen hyvinkin’, toinen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
