Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 31. Aarretta etsimässä — Flintin osviitta - 32. Aarretta etsimässä — Ääni metsässä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2)7
Me läksimme kyllä liikkeelle, mutia kirkkaasta
päivänpaisteesta huolimatta miehet eivät enää hoilaten
’ juoksennelleet kukin tahollansa, vaan pysyttelivät viidessä
joukossa ja puhelivat hiljaisella äänellä. Kuolleen
merirosvon kammo oli heidän mielensä vallannut.
32 Luku.
Aarretta etsimässä. — Ääni metsässä.
Osaksi äskeisen pelästy ksen herpaisevasta
vaikutuksesta, osaksi myöskin Silverin ja sairaiden miesten
lepuuttamiseksi koko seurue istahti hetkiseksi heti kun
oli päästy tasangolle.
Tasanko kun jonkun verran aleni länteen käsin,
oli meillä lepopaikaltamme laaja näköala. Edessämme
näimme puiden latvojen ylitse kuohujen ympäröimän
Metsäniemen. Takanamme näkyi satama ja
Luuranko-saari ja idässä — niemekkeen ja suomaiden ylitse —
avara meren ulappa. Tähystäjä kohosi jvrkkänä
vlä-puolellemme, paikoittain yksinäisten mäntyjen
kirjaamana, paikoittain taas äkkijyrkänteiden tummentamana.
Ei kuulunut ääntä minkäänlaista muuta kuin kuohujen
kohina rannoilta ja lukemattomien hyönteisten surina
pensastoista. Meren ulapalla ei näkynyt alusta ei
purjetta. Näköalan avaruus sinänsä lisäsi yksinäisyyden
tunnetta.
Silver määräsi siinä istuessaan kompassin avulla
muutamia suuntia.
Stevenson, Aarresaari. — 17
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
