Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 32. Aarretta etsimässä — Ääni metsässä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
26o
Dick oli saanut esiin Raamattunsa ja rukoili
kiihkeästi. Hän oli saanut hyvän kasvatuksen ennen
merille lähtöään, mutta joutunut sitten huonoon seuraan.
Mutta Silver oli yhä voittamaton. Minä kuulin
hampaiden kalisevan hänen suussaan, mutta vielä hän
ei ollut lannistunut.
»Ei kukaan tällä saarella ole kuullut Darbysta»,
hän mutisi, »ei kukaan, meitä tässä lukuunottamatta».
Sitten hän rajusti voimiaan ponnistaen jatkoi:
»Toverit, minä olen tullut tänne noutamaan ne kolikot, enkä
salli en ihmisten enkä paholaisten itseäni siinä estävän.
En koskaan pelännyt Flintiä hänen eläessään, enkä,
tuhat tulimmaista, aijo väistyä häntä vainajanakaan.
Tuolla on seitsemänsataatuhatta puntaa vajaan
neljän-nesmailin päässä. Onko kukaan onnenpoika kääntänyt
selkäänsä edes samalle määrälle dollareita muutaman
koppavan sininaamaisen merimiesrääsyn vuoksi — joka
vielä lisäksi on vainaja?»
Mutta hänen tovereissaan ei näkynyt pienintäkään
merkkiä palaavasta rohkeudesta, paremminkin näytti
heidän kammonsa päinvastoin lisääntyvän hänen
halveksivien sanojensa johdosta.
»Hillitse kieltäsi, John!» Merry varoitteli. »Elä
suututa henkiä.»
Muut olivat liian kauhuissaan saadakseen sanaa
suustaan. Kukin heistä olisi mielellään pötkinyt
pakoon, jos olisi uskaltanut; mutta pelko piti heitä
yhdessä joukossa, piti heitä Johnin ympärillä ikäänkuin
hänen uskalluksensa olisi heitä turvannut. John
puolestaan oli melkein täydelleen vapautunut
säikähdyksestään.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
