- Project Runeberg -  Aarresaari /
274

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 34. Loppu

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

274

kultakangesta oli taakkaa tarpeeksi aikuiselle miehelle
— taakka, jota kantaja mielellään hitaasti kuljetti. Minä
kun kantajana en kyennyt paljon auttamaan sain
viettää päiväni luolassa sullomassa rahaksi lyötyä kultaa
leipäsäkkeihin.

Se oli perin omituinen kokoelma, eri rahalajeihin
nähden yhtä monipuolinen kuin Billy Bonesin kassa,
mutta monta vertaa runsaampi ja arvokkaampi, ja
tuskinpa minulla lienee koskaan ollut sen mieluisampaa
työtä kuin sen lajitteleminen. Englantilaisia,
ranskalaisia, espanjalaisia, portugalilaisia, louisdooreja,
dubloo-neja, guineoita, moidooreja ja sekiinejä, kaikkien viime
vuosisadan aikuisten Euroopan hallitsijoiden kuvia,
ihmeellisiä itämaisia rahoja, joissa leimakuvio oli kuin
mikäkin ruohokimppu tai palanen hämähäkin verkkoa,
pyöreitä ja neliskulmaisia kolikoita ja rahoja, joissa oli
reikä keskellä kuin kaulaan ripustamista varten —
melkein jokainen maailman rahalaji oli luullakseni
edustettuna siinä kokoelmassa. Ja mitä niiden lukumäärään
tuli, niin oli niitä yhtä runsaasti kuin lehtiä syksyllä,
ja niin paljon, että selkäni kipeytyi kumarassa
asennossani ja sormeni niiden lajittelemisessa.

Päivä päivältä jatkui työmme; joka ilta oli
kokonainen omaisuus lastattu laivaan, mutta uudet
rikkaudet jäivät odottamaan seuraavaa aamua. Koko tänä
aikana emme kuulleet mitään kolmesta vihollisestamme.

Viimein — luullakseni se oli kolmantena iltana
— kun tohtori ja minä kävelimme kummun rinteellä
suon puolella, toi tuuli korviimme notkon pimeydestä
ääniä, jotka kuuluivat yhtä paljon karjunnalta kuin
laululta. ’ “

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0282.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free